Alte Pinakothek Munchen

Alte Pinakothek Munchen on yksi maailman vanhimmista taidemuseoista, ja tarjoaa laajan vanhojen mestareiden taidekokoelman.

Rakennuksen nimi (vanha Pinakothek) viittaa periodiin (vanhat mestarit) joka on taiteena näytillä museossa verrattuna muihin alueen “Pinakothek” museoihin.

Muista Pinakothek museoista Alte Pinakothek rakennusta vastapäätä olevassa Neue Pinakothek museossa on tarjolla etupäässä 1800-luvun taidetta ja kolmannessa, modernissa Pinakothek der Moderne museossa (museoiden yhteinen nettisivusto löytyy osoitteesta www.pinakothek.de) näytillä on modernia ja nykytaidetta.

Alte Pinakothek Munchen Saksa

Kuva: Näkymä Alte Pinakothek rakennuksen pääsisäänkäyntiin, Klenze-portaaliin (nimetty rakennuksen arkkitehdin Leo von Klenzen mukaan) sen ja Neue Pinakothek rakennuksen välissä olevalta aukiolta.

Pinakothek taidemuseot, yhdessä Königsplatz aukion historiallisten taidemuseoiden kanssa, muodostavat Munchenin “Kunstareal” (suomeksi “taide-alue”) kaupunginosan.

Alte Pinakothek Munchen museon rakentamisen toimeksiannon arkkitehti Leo von Klenzelle antoi Baijerin kuningas Ludwig I:nen (vallassa 1825-1848) vuonna 1826, tarkoituksena pystyttää galleria Baijerin hallitsijadynastian, Wittelsbachin, taidekokoelmalle.

Museorakennus, jonka mittasuhteissa otettiin huomioon varsinkin Rubensin “Tuomiopäivä” teos, joka on tehty yhdelle suurimmista milloinkaan maalatuista kankaista, valmistui vuonna 1836.

Museorakennus vaikutti valmistuttuaan voimakkaasti aikansa museo-arkkitehtuuriin, ja mm. tuon aikaiset Rooman, Pietarin, Brysselin, ja Kasselin taidemuseot rakennettiin Alte Pinakothek rakennuksen inspiroimana.

Museossa olevan taidekokoelman aloitti hallitsija Wilhelm IV (1508-1550), jonka toimeksiannosta sen aikaiset taiteilijat tekivät useita merkittäviä teoksia.

Vaaliruhtinas Maksimilian I (1597-1651) puolestaan kartutti kokoelmaa laajoilla hankinnoillaan, varsinkin taiteilija Albrecht Dürerin töiden suhteen.

Kokoelman hollantilaisten töiden osuus kasvoi varsinkin hallitsija Maksimilian II Emanuelin (1679-1726) aikana, jolloin hän hankki laajoja kokonaisuuksia flaamilaista ja hollantilaista taidetta.

Museon rakennuttaneen Baijerin kuningas Ludwig I:nen, joka ihannoi varsinkin antiikin Kreikkaa ja renesanssi ajan Italiaa, kartutti omalla osuudellaan kokoelmaa eritoten varhaisen saksalaisen ja hollantilaisen maalaustaiteen osalta, mutta myös Italian renesanssi-periodin mestariteosten suhteen.

Kaikkiaan aikojen kuluessa kokoelmasta on muodostunut noin 800 teoksen kokoinen, ja suhteessa varhaiseen Italialaiseen, saksalaiseen, hollantilaiseen, ja flaamilaiseen taiteeseen, kokoelma on yksi tärkeimmistä maailmassa.

Yksittäisistä vanhojen mestarien teoksista näytillä ovat mm:

  • Albrecht Dürer: “Neljä apostolia”
  • Peter Paul Rubens: “Rubens ja Isabella Brant kuusamalehtimajassa”
  • Pieter Brueghel vanhempi: “Satamanäkymä Kristuksen rukoillessa”
  • Giotto: “Viimeinen ehtoollinen”
  • Leonardo da Vinci: “Neitsyt Maria ja neilikka”
  • Titian: “Turhamaisuus”
  • Raffael: “Madonna Tempi”
  • Velazquez: “Nuori espanjalainen herrasmies”

Alte Pinakothek – Munchen
Barer Straße 27
80799 Munchen
www.pinakothek.de/alte-pinakothek/

Johtuen rakennuksen rajallisesta tilasta, osa museon vanhojen mestareiden teos-kokoelmasta on näytillä eri puolilla Baijeria.

Näihin muihin tiloihin kuuluvat mm. Schleissheimin palatsin barokkigalleriat.