Conciergerie Pariisi

Conciergerie Pariisi on historiallinen kuninkaallinen palatsi ja vankila, osana nykyistä Palais de Justice oikeuspalatsikompleksia.

Conciergerie Pariisi sijaitsee Seinen varrella olevalla Cité saarella, josta Pariisin kaupunki on saanut alkunsa, ja jonka ympärille se on kasvanut aikojen kuluessa.

Paikkaa asuttivat myöhäisen antiikin aikoihin roomalaiset, ja Merovingi-kuninkaat rakennuttivat saarelle palatsin, josta tuli Ranskan keskiajan kuninkaiden asuinpaikka 900-luvulta aina 1300-luvulle saakka ja myös “Conseil du Roi”, eli Curia Regis.

Conciergerie Paris France

KUVA: Näkymä osaan Conciergerien rakennuksista, jotka olivat osa historiallista, 900-luvulta peräisin ollutta Palais de la Cité palatsia, nykyisin Palais de Justice kompleksia, johon kuuluu myös Sainte Chapelle kappeli. Kuva on otettu Pont au Change (“Vaihdon silta”) sillalta, jonka nimi tulee siitä, että vuodesta 1141 asti, Ludvig VII:nen kuninkaallisen toimeksiannon perusteella, silta toimi historiansa aikana pitkään paikkana, jossa kaupunkiin tulleet ulkomaalaiset pystyivät vaihtamaan valuuttansa.

Tour de l'Horloge Conciergerie Paris France

KUVA: Lähikuva Tour de l’Horloge tornin kellosta, jonka alkuperäinen versio oli Pariisin vanhin julkinen kello, alunperin vuodelta 1371, tosin nykyinen kello on peräisin vuodelta 1585, kuvattuna Boulevard du Palais kadulta.

Nimi “Conciergerie” tarkoittaa Ranskan kielessä huoltajan asuntoa, joka on vastuussa isosta rakennuksesta, kuten palatsista tai linnasta, ja nykyinen rakennuksen nimi tulee vuodelta 1358, jolloin rakennus hylättiin kuninkaallisena asuinpaikkana, ja palatsiin nimitetty kunnossapitäjä asui tuolloin Conciergeriessä.

Kuninkaiden Ludvig IX (1226-1270) ja Filip IV (1284–1314) aikana Merovingi-kuninkaiden palatsia laajennettiin voimakkaasti ja sen rakenteita vahvistettiin kestämään erilaisia hyökkäyksiä.

Ludvig IX:s lisäsi palatsiin myös gotiikan tyylisuunnan mukaisen Sainte-Chapelle kappelin, pyhäinjäänteiden, kuten Jeesuksen orjantappurakruunun, säilytyspaikaksi. Filip IV:s puolestaan rakennutti suurelta osiltaan Conciergerien tornimaisen julkisivun ja rakennuksen suuren hallin.

Kuningas Filip IV:n, Enguerrand de Marignyn johdolla, vuosina 1302-13 rakennuttama “Grande-Salle” (Suuri halli) on yksi suurimmista Euroopassa, ja sen alempi kerros, joka tunnetaan “La salle des gens” nimellä, ja joka on 64 m pitkä, 27,5 m leveä ja 8,5 m korkea, on edelleen jäljellä. Sitä käytettiin usein kuninkaallisiin illalliskutsuihin ja oikeudellisten asioiden käsittelyä varten.

Varhaiset Valois dynastian (fi.wikipedia.org/wiki/Valois-dynastia) kuninkaat jatkoivat palatsin kunnostus-ja laajentamistöitä vielä 1300-luvulla, mutta kuningas Kaarle V hylkäsi palatsin vuonna 1358, siirtäen hovin viereiseen Louvren palatsikompleksiin.

Palatsin tiloissa jatkui kuitenkin vielä erilaiset hallinnolliset toiminnot hovin muuton jälkeenkin, ja esimerkiksi Pariisin parlamentti jatkoi toimintaansa siellä.

Vuonna 1391 Conciergerie Pariisi muutettiin vankilakäyttöön, siten että varsinaisena vankilaosana toimi rakennuksen alin kerros Quai de l’Horloge kadun puolella, sekä kaksi sen torneista, kun taas ylemmät kerrokset olivat muutoin varattuna parlamentin käyttöön.

Tuona aikana vankien kohtalo riippui pitkälti vangitun asemasta yhteiskunnasta, yhteyksistä, ja varallisuudesta. Conciergerien vankilassa varakkaimpia varten oli usein oma sellinsä jossa oli työpöytä, sänky, ja materiaalia lukemiseen ja kirjoittamiseen, sillä varakkailla oli usein tapana kirjoittaa muistelmansa ennen kuolemaansa.

Vähemmän rikkailla oli usein varaa yksinkertaisesti kalustettuun selliin jota kutsuttiin “pistoles” nimellä, joissa oli tyypillisesti karkea peti ja pöytä.

Köyhimmät, joita vankiloissa kutsuttiin “pailleux” nimellä heidän käyttöönsä varattujen heinä (“paille” ranskaksi) paalien muodostamien vuodepaikkojen vuoksi, olivat sijoitettuina pimeisiin, kosteisiin, ja sairauksia levittäviin paikkoihin joita kutsuttiin “oubliettes” (kirjaimellisesti “unohdetut paikat”) nimellä.

Köyhimmät vangit usein kuolivat näissä epähygieenisissä oloissa, jotka olivat omiaan levittämään tarttuvia tauteja kuten rutto.

Keskiaikaisesta Conciergerie Pariisi rakennuksesta jäljellä on vielä kolme tornia, joita kutsutaan nimellä “Caesar-torni” (nimetty paikalla olleen antiikin Roomalaisen asutuksen ja Rooman keisarien kunniaksi), “Tour d’Argent” (“Rahatorni” nimetty sen väitetyn roolin kuninkaallisen aarteen pitopaikkana vuoksi), sekä “Bonbec torni” (joka piti sisällään kuritushuoneen).

Rakennusta laajennettiin myös myöhempien kuninkaiden aikana, ja sen julkisivuun tuli kuningas Juhana II:sen aikana muun muassa pohjoiseen päätyyn Tour de l’Horloge vahtitorni, jossa on osana myös Ranskan ensimmäinen julkinen kello, alunperin vuodelta 1371.

Nykyinen julkisivussa oleva Germain Pilonin suunnittelema kello on peräisin vuodelta 1585, ja sen taide kuvaa Henrik III:nen, kello tilaajan, suuruutta.

Conciergerie Pariisi rakennuksen maine kasvoi myös kansainvälisesti eritoten Ranskan vallankumouksen vuosina, 1789-99, jolloin siitä tuli säilytyspaikka parhaimmillaan 1200:lle vangille, jotka vietiin vankilan tiloista julkisesti teloitettaviksi eri puolilla Pariisia oleville giljotiineille.

Rakennuksessa toimi myös oikeutta jakanut Vallankumoustuomioistuin (en.wikipedia.org/wiki/Revolutionary_Tribunal), jonka istunnot olivat Suuressa Hallissa vuosina 1793-1795, ja kaikkiaan tuomioistuin lähetti 2278 vankia giljotiinille tuomioillaan suuresta hallista.

Ranskan vallankumouksen aikaan kuuluisimpiin Conciergerien vankeihin (ja uhreihin) kuuluivat kuningatar Marie Antoinette (vuonna 1793), runoilija André Chénier, Charlotte Corday, Élisabeth de France, La Comtesse du Barry sekä 21 Girondistia (fi.wikipedia.org/wiki/Girondistit), jotka tuomitsi giljotiiniin vuonna 1793 Georges Danton, jonka sinne lähetti puolestaan Maximilien de Robespierre, joka myös itse joutui giljotiiniin verenvuodatuksen viimeisellä kierroksella osana vallankumousta.

Vangit kävelivät giljotiineja kohti läpi Conciergerien Salle Saint-Louis salin, joka sai tämän takia liikanimen “Salle des Perdus”, eli “Menetettyjen sali”.

Bourbon monarkian restoraation jälkeen, 1800-luvulla, rakennus jatkoi toimintaansa korkeaprofiilisten vankien pitopaikkana, ja tuolloin vankilan kuuluisimpien vangittujen joukossa olivat kuningas Napoleon III:s sekä Michel Ney (fi.wikipedia.org/wiki/Michel_Ney).

Tuona aikana myös kuningatar Marie Antoinettea säilyttänyt selli muutettiin hänen muistolleen omistetuksi kappeliksi.

1800-luvulla Conciergerie Pariisi kävi läpi laajat jälleenrakennustyöt, jotka muuttivat täydellisesti sen ulkonäön, ja rakennuksen nykyinen ulkosivu valmistui vuonna 1858.

Conciergerie otettiin pois vankilakäytöstä vuonna 1914 ja avattiin yleisölle kansallisena monumenttina.

Rakennus sijaitsee Quai de l’Horlogen varrella Seinen myötäisesti, mutta nykyisin vain suhteellisen pieni osa siitä on avoinna yleisökäynneille, johtuen siitä, että suurinta osaa Conciergeriestä käytetään Pariisin oikeustuomioistuinten toimintaan.

Itse asiassa, osaa Conciergeriesta, nimeltään “Dépôt”, osoittessa 3 quai de l’Horloge, käytetään edelleen vankien, jotka odottavat pääsyä tuomioistuimen eteen, väliaikaisena pitopaikkana.