Ecole Militaire Pariisi

Ecole Militaire Pariisi on historiallinen rakennuskompleksi kaupungin keskustassa, jossa toimii erilaisia Ranskan armeijan harjoitustiloja.

École Militairen, eli suomeksi “Sotilaskoulun”, perusti Ludvig XV:ta vuonna 1750 Saksin marsalkan ehdotuksesta, kun tämä oli havainnut puutteita Ranskan sotilaallisessa koulutuksessa vuoden 1748 Itävallan perimyssodassa.

Ehdotusta tuki kuninkaan neuvoja ja rakastajatar Madame de Pompadour sekä rahoittaja Joseph Pâris, jonka ehdotuksesta uuden koulutuslaitoksen pääpaino tuli viidensadan köyhistä oloista tulleen kadettien kouluttamiseen kunakin vuotena.

Ecole Militaire Paris France

KUVA: Näkymä Ecole Militairen Château-osioon, kuvattuna sen ja Eiffel tornin väliseltä Place Joffre aukiolta.

Joseph Joffre equestrian statue Ecole Militaire Paris France

KUVA: Rakennuksen edustalla oleva ratsastajapatsas esittää marsalkka Joseph Joffrea (fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Joffre), jonka rooli Ranskan armeijan johdossa oli merkittävä ensimmäisen maailmansodan aikana.

Koulua varten tehdyn rakennuksen suunnitteli arkkitehti Ange-Jacques Gabriel.

Suunnittelua varten kuningas Ludvig XV:ta antoi Gabrielille ohjeet tehdä paikasta suuremman ja hienomman rakennuksen kuin läheinen Hôtel des Invalides, jonka oli rakennuttanut Ludvig XIV:ta.

Kompleksin rakennustyöt pääsivät alkuun vuonna 1751, valmistuen osittain ensimmäistä kadettivuosikurssia, jossa oli kaksisataa oppilasta, varten vuonna 1756, ja lopullisesti kuitenkin vasta vuonna 1780, alkuperäisistä suunnitelmista huomattavasti vaatimattomampana versiona.

Kreivi de Saint-Germain (fi.wikipedia.org/wiki/Kreivi_Saint-Germain) uudelleen organisoi koulun vuonna 1777 nimen “École des Cadets-gentilshommes” eli “Nuorten herrasmiesten koulu” alle, ja nuori Napoleon Bonaparte aloitti opinnot tässä opinahjossa vuoden 1784 lokakuussa, valmistuen yhdessä vuodessa normaalin kahden vuoden sijasta.

Koulu ei kuitenkaan kestänyt perustajansa Ludvig XV:sta kuolemaa, vaan se suljettiin vuonna 1787, toimien ajoittain muun muassa imperiaalisen vartioston kasarmina sekä varastona, aina vuoteen 1878, jolloin siitä tehtiin jälleen alkuperäistä rakennustarkoitusta vastaava “l’ École Supérieure de Guerre”, eli Sotakorkeakoulu.

Tämä sotilaallisen koulutuksen käyttötarkoitus korostui vuonna 1911, kun edistyneiden sotilaallisten opintojen koulutus siirtyi rakennukseen.

Vuosina 1951-66 Ècole Militaire kompleksissa toimi myös NATO:n Puolustuskorkeakoulu (en.wikipedia.org/wiki/NATO_Defence_College), mutta nykyään se toimii Roomassa.

École Militaire kompleksissa toimivat nykyisin Collège interarmées de défense (www.college.interarmees.defense.gouv.fr), ja Institut des hautes études de défense nationale (IHEDN, www.ihedn.fr).

École Militairen päärakennus, jonna pääsee lyhyen kävelymatkan avulla vaikkapa Eiffeltornilta, tarjoaa upean kavalkadin yksityiskohtia julkisivussaan.

Rakennuksen päätykolmio esittää, Ludvig XV:sta vaakunaa ympäröiden, vasemmalla symbolisen kuvaelman voitosta, jossa on kuningas Ludvig XV on vaatetettuna antiikin tapaan ja Ranskaa esittävä naishahmo antiikin ajan viitassa. Oikealla voit nähdä kuvaelman rauhasta, jossa valppaana oleva kukko on jaloillaan, seisoen Herkules hahmon vierellä, joka symbolisoi voimaa.

Château osio onkin keskeinen koko École Militaire kompleksille, ja sen neliönmuotoinen kupoli on saanut inspiraationsa Louvren arkkitehtuurista.

Keskus-Château sisältää kokonaisuudessaan keskusportaikon, vartiohuoneen (josta löytyy muun muassa Jean-Baptiste Lemoynen (en.wikipedia.org/wiki/Jean-Baptiste_Lemoyne) rintakuvateos), salonki nimeltään “des maréchaux” (eli “marsalkat”, jossa Napoleon Bonaparte piti päämajaansa vuonna 1795, kymmenen vuotta valmistumisensa jälkeen), kappeli, sekä kirjasto.

Sisätiloista löytyy myös muun muassa Jean-Baptiste Le Paonin maalauksia, Böömin (fi.wikipedia.org/wiki/Böömi) tyyliin tehty kristallikruunu, sekä pronssisia Philippe Caffierin tekemiä koristuksia.

Kompleksin cour d’honneur sisäpihalta löytyy yhtenä huomattavimmista kohokohdista historiallinen kuninkaallisen kellontekijän Jean André Lepauten tekemä kello, jossa kuvaelmana on nuori paljasrintainen nainen, jonka sanotaan esittävän Madame de Pompadouria, sekä vanha paljasjalkainen hahmo joka pitää kirjaa, symbolisoiden opiskelua.

Kelloa huoltaa vuosittain, 235 vuotta sen valmistamisen jälkeen, sama Jean André Lepauten perustama yritys kuin sen valmisti.

Kompleksin entinen kappeli, chapelle de l’École militaire, joka on hieman piilotettuna linnoituksen sisällä, on omistettu pyhälle Ludvigille, armeijojen suojeluspyhimykselle. Se on rakennuksena yksinkertaisen elegantti, jonka seiniä koristavat upotetut massiiviset korinttilaiset pylväät.

Kappelista löytyy myös yhdeksän (alunperin yksitoista) maalausteosta jotka esittävät tapahtumia pyhän Ludvigin elämästä.

École Militaire kompleksin Châteaussa oleva bibliothèque du CESAT (Collège de l’Enseignement Supérieur de l’Armée de Terre) kirjasto koostuu entisistä vastaanottosaleista, joiden kohokohtiin kuuluvat muun muassa fleemiläisen Jacob Verbeecktin suunnittelemat puuteokset, Pierre-François Cozetten maalaukset, sekä Ludvig XIV:sta aikakauden tyylisuunnan marmoriset tulisijat.