Espanjan pinnanmuodot

Espanjan pinnanmuodot ovat yhdet Euroopan monimuotoisemmista, aina Pyreneiden vuoristosta Meseta tasankoon.

Pyreneiden vuoristojono on yksi Pohjois-Espanjan aluetta profiloivimmista maanmuodostumista, ja sen 435 km pituus ulottuu aina Välimereltä Biskajanlahdelle saakka.

Espanjan eteläisimmässä osassa sijaitsee Gibraltarin salmi, joka erottaa Espanjan ja Euroopan Marokosta sekä Pohjois-Afrikasta. Kapemmailta kohdalta salmi on vain 13 km leveä.


Espanjan alue on kokonaisuudessaan 504 782 km2 kokoinen, ja Espanjaan kuuluu Atlantin rannikkoa kaikkiaan 710 km pituudelta.

Pinnanmuodostumista olennaisen osan muodostavat myös Iberian niemimaan lähellä olevat saaristot, merkittävimpänä Baleaarit Välimeressä.

Toinen merkittävä saaristo, joka kuuluu Espanjan pinnanmuodot kokonaisuuteen on Kanariansaaret, sijaiten vain 108 km etäisyydellä Pohjoisesta Afrikan mantereesta.

Suurin osa Espanjan mannermaan alueesta koostuu tasangosta nimeltään Meseta Central, jota halkovat ja reunustavat erilaiset vuoristojonot.

Muihin tärkeisiin maanmuodostumiin kuuluvat kapeat rannikko-tasanko-alueet sekä muutamia matalien alueiden jokilaaksoja, joista tärkein on Andalusian tasanko Etelä-Espanjassa.

Yleisesti ottaen Espanjan pinnanmuodot jaetaan kymmeneen luonnon-alueeseen sekä ala-alueeseen:

  • Meseta Central tasanko
  • Cantabrian vuoristo (Cordillera Cantabrica)
  • Ibérico alue
  • Pyreneiden vuoristo
  • Penibético
  • Andalusian tasangot
  • Ebro jokialue
  • Rannikkojen tasangot
  • Baleaarit
  • Kanariansaaret

Näistä muodostetaan usein neljä suurempaa luokittelua Espanjan pinnanmuodostumille: Meseta Central tasanko ja sen vuoristot, muut vuoristoiset alueet, alanko-alueet, sekä saaret.

Espanjan pinnanmuodot alueista Meseta Central on laaja tasanko alue aivan Espanjan niemimaan keskustassa, jonka korkeuserot ovat parhaimmillaan 610 ja 760 metrin välillä.

Tasankoa reunustavat vuoristot, ja tasanko laskee tasaisesti kohti länttä sekä joukkoa jokia jotka muodostavat rajalinjan Portugalin kanssa.

Meseta Centraliin kuuluu Sistema Central, joka erottaa Meseta Centralin pohjoiseen ja eteläiseen ala-alueeseen. Näistä pohjoinen alue on korkeampaa muodostelmiltaan ja pienempi kuin eteläinen osa.

Sistema Central reunustaa pääkaupunki Madridia vuorenhuipuin jotka nousevat aina 2400 metrin korkeuteen kaupungista pohjoiseen. Korkein huipuista on kuitenkin kaupungista länteen, Pico Almanzor, joka nousee parhaimmillaan 2592 metrin korkeuteen.

Osalla Sistema Centralin vuorenhuipuista on lumipeite suuremman osan vuodesta. Korkeista huipuistaan huolimatta vuoristojen läpi kulkee monia läpikulkureittejä, jotka tekevät vuoristojen ohikulun helpoksi.

Mesetan eteläinen osa on jaettu kahteen osaan kaksois-vuoristojen toimesta, joista Montes de Toledo kulkee itään ja Sierra de Guadalupe länteen.

Meseta Centralia reunustaviin vuoristoihin kuuluvat Sierra Morena, Cordillera Cantábrica, sekä Sistema Ibérico.

Näistä Cordillera Cantábrica on kalkkikivi muodostelma, joka kulkee Biskajan lahden myötäisesti ja sitä lähellä. Vuoriston korkein piste on Picos de Europa, joka ylittää 2600 metriä korkeudeltaan.

Cordillera Cantábrica yltää aina 182 km sisämaahan, ja muodostelmasta itään sijaitsevat Baskimaan vuoristot, jotka linkittävät muodostelman aina Pyreneiden vuoristoon saakka.

Sistema Ibérico vuoristo jatkuu aina Cordillera Cantábrica vuoristosta eteläänpäin, lähelle Välimerta, aina Río Ebro joelta Río Júcar joelle saakka.

Vuoriston paljaat ja karut huiput peittävät alueen, jonka koko on lähes 21 000 neliökilometriä. Vuoristojonon korkeus on parhaimmillaan 2000 m pohjois-osien suhteen ja yli 2300 m itään Rio Duero joen lähellä.

Meseta Central vuoristosysteemistä erillään, pohjoiseen, sijaitsevat Pyreneiden vuoristot, sekä Sistema Penibético etelään.

Näistä Espanjan pinnanmuodot osana Pyreneiden vuoristo kattaa alueen aina Cordillera Cantábrican itäiseltä reunalta aina Välimereen saakka, muodostaen luonnollisen raja-alueen Espanjan, Andorran, ja Ranskan välillä.

Kansainväliset rautatiet ja tieväylät menevät etupäässä Pyreneiden reunamilla olevia matalampia väyliä pitkin, kun taas vuoriston keskusta on vaikeampaa aletta ylitettäväksi.

Keskusosion suhteen vuoristo kohoaa parhaimmillaan yli 3000 metrin korkeuteen, ja korkein kohta, Pico de Aneto, ylittää 3400 metriä.

Sistema Penibético vuoristo jatkuu pohjoista kohti Espanjan eteläiseltä reunalta, kulkien rannan myötäisesti kunnes se yhdistyy Sistema Ibéricon eteläiseen osioon lähellä Rio Júcar jokea.

Sierra Nevada, joka on osa Sistema Penibético vuoristoa eteläisellä osiolla, ja pitää sisällään niemimaan korkeimman vuoren, Mulhacénin, joka kohoaa aina 3479 metrin korkeuteen.

Suurimpiin tasankoalueisiin kuuluvat Andalusian tasangot etelässä, Ebro jokialue pohjoisessa, sekä rannikon tasangot.

Andalusian tasanko on käytännössä leveä jokilaakso jonka läpi Río Guadalquivir virtaa. Joki levenee väylänsä varrella, saavuttaen leveimmän kohtansa Golfo de Cadizin luona.

Andalusian tasankoa reunustavat pohjoisessa Sierra Morena vuoristo, ja etelässä Sistema Penibético. Ebro Basin muodostuu Río Ebro joen laaksosta, ja sitä reunustavat vuoret, Pyreneet, Sistema Ibérico, sekä näiden vuoristojen rannikko alueet.

Pienempiä tasanko-laaksoja löytyy läheltä Portugalin rajaa Tagus joen ja Río Guadianan luota.

Rannikon tasangot muodostavat kapeita alueita rannikon vuoristojen sekä meren välille.

Rannikon tasangot ovat leveimmillään Golfo de Cádizin kohdalla, jossa rannikon tasangot yhtyvät Andalusian tasankoon eteläisten ja keskus-Espanjan rannikoiden myötäisesti.

Kapeimmillaan rannikkotasangot ovat Biskajanlahden luona, jossa Cordillera Cantábrica päättyy lähellä rannikkoa.

Muista alueista Baleaariset saaret sijaitsevat Välimeren alueella, noin 80 km niemimaan itäiseltä rannikolta. Saariston korkeimmat kohdat nousevat aina 1400 metrin korkeuteen, pohjoisella osalla Majorcaa, lähellä rannikkoa.

Majorcan keskusosa on tasankoa, jota reunustavat idästä sekä etelästä hajanaiset vuoristot.

Kanariansaaret, noin 90 km Afrikan mantereen läntiseltä rannikolta, ovat vulkaanista alkuperää.

Saariston keskussaaret, Gran Canaria ja Tenerife, pitävät sisällään korkeimmat saariston kohdat: Pico de Las Nieves, Gran Canarialla, kohoaa 1949 metrin korkeuteen, ja Teide, Teneriffalla, kohoaa 3717 metriin, ollen myös Espanjan korkein kohta.