Jaan Tonisson monumentti Tartto

Jaan Tonisson monumentti Tartto on muistomerkki vuonna syntyneelle 1868 virolaiselle valtiomiehelle – presidentille ja pääministerille – jonka ansioihin kuuluu myös kansallisesti tärkeän “Postimees” lehden omistaminen.

Tartossa yliopiskelunsa myötä Tõnisson vaikutti myös maan kansallisen heräämisen kannalta tärkeässä opiskelijajärjestössä, nimeltään Eesti Üliõpilaste Selts, jossa hän tutustui toiseen historiallisesti kuuluisaan virolaiseen valtiomieheen, Villem Reimanniin.

Jaan Tonisson monumentti Tartto Viro

KUVA: Yleiskuva Jaan Tõnissonille rakennetusta monumentista, joka sijaitsee osana Tarton vanhaakaupunkia, lähellä Tarton yliopiston päärakennusta, Jaani ja Gildi katujen kulmauksessa.

Jaan Tonisson patsas Tartto

KUVA: Lähikuva vuonna 2001 valmistuneesta monumentin Tõnissonia hattu ja kävelykeppi kädessään esittävästä patsaasta, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Mati Karmin.

Tarton yliopistossa opiskelunsa jälkeen vuonna 1893 Tõnissonista tuli ensin Viron suurimman päivälehden, Postimees-julkaisun päätoimittaja, ja myöhemmin vuodesta 1896 hän myös otti lehden omistukseensa.

Postimees näytteli hänen johtamallaan periodillaan tärkeää roolia ns. “Tarton renesanssissa”, jolloin maan kansallistunne sekä itsenäistymispyrkimykset heräsivät.

Vuonna 1906 Tõnissonista tuli ensimmäinen virolainen poliitikko, joka valittiin Venäjän Duumaan, ja sieltä käsin hän johti maan itsenäistymispyrkimyksiä.

Nämä itsenäisyyspyrkimykset kulminoituivat maan itsenäisyyssodan jälkeen Tarton vuoden 1920 rauhansopimukseen, jonka luomisessa tuolloin pääministerinä toiminut Tõnisson oli keskeisenä vaikuttajana, ja jonka kautta Viro sai itsenäisyytensä.

Maan itsenäisyyden aikana vuoteen 1940 saakka hän toimi maan presidenttinä kahteen otteeseen (1927-28 sekä 1933), ja Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940, Tõnisson pidätettiin poliittisesta toiminnastaan maan parlamentin, Riigikogun, kansanedustajana.

Tõnissonin uskotaan kuolleen vankeudessa Neuvostojoukkojen surmaamana, heinäkuussa vuonna 1941.

Monumentti hänen kunniakseen julkistettiin toukokuussa 2001, ja sen ovat valmistaneet kuvanveistäjä M. Karmin sekä arkkitehti T. Trummal.