Porte d’Aix Marseille

Porte d’Aix Marseille joka tunnetaan myös Porte Royale nimellä, on vuodelta 1839 oleva sotilaallisten voittojen kunniaksi pystytetty riemukaari.

Porte d’Aix riemukaari sai ideana alkunsa vuonna 1660, kun aurinkokuningas Ludvig XIV tuli armeijoineen rauhoittamaan kaupungin levotonta poliittista tilannetta.

Tilanteen rauhoituttua kaupungin uusien johtajien tehtäväksi tuli myös kaunistaa ja uudistaa Marseillen kaupunkikuvaa, johon kuului riemukaaren pystytys place d’Aix aukiolle, vanhojen kaupungin sisääntuloporttien, Porte Royalen ja Porte d’Aix välisellä alueella.

Porte d'Aix in Marseille France

KUVA: Näkymä Porte d’Aix riemukaaren pohjoispuoliseen julkisivuun, jonka kohokohtiin kuuluvat sen attika (fi.wikipedia.org/wiki/Attika_(arkkitehtuuri)) osiossa olevat vertauskuvalliset David d’Angersin veistämät patsaat, jotka symboloivat hyveitä omistautuneisuus, käytännöllinen viisaus, kärsivällisyys, ja rohkeus.

A la Republique Marseille Reconnaissante Porte d'Aix

KUVA: Muistomerkki on yleinen kunnianosoitus maan puolesta taistelleille, johon viittaa myös sen molemmilla puolilla oleva kultakirjaiminen muistokirjoitus: “A LA REPUBLIQUE MARSEILLE RECONNAISSANTE” eli “Kiitollinen Marseillen tasavalta” suomeksi.

Porte d'Aix Marseille southern facade

KUVA: Porte d’Aix riemukaaren eteläinen puoli, joka näkyy “point de vue” kohokohtana tultaessa kohti nähtävyyttä kaupungin pääkadulta, Canebièreltä päin, pitkin rue d’Aix katua.

Bas-relief Porte d'Aix Marseille

KUVA: Riemukaaren julkisivuihin kuuluvat kohokohtina neljä bas-relief kohokuva veistosteosta, jotka kuvaavat Fleuruksen (1794), Héliopoliksen (1800), Marengon (1800), sekä Austerlitzin taistelua (1805).

La Patrie Appelant Ses Enfants a la Defense de la Liberte Porte d'Aix

KUVA: Riemukaaren alta löytyy lisäksi kaksi massiivisen kokoista David d’Angers ja Etienne-Jules Rameyn tekemää kohokuvateosta. Kuvassa niistä Étienne-Jules Rameyn teos “La Patrie Appelant ses Enfants à la Défense de la Liberté” eli suomeksi “Kotimaa kutsuu lapsiaan vapauden puolustukseen”.

Riemukaaren rakentaminen sai kuitenkin vauhtia vasta vuonna 1784, jolloin Marseillen kaupunki päätti pystyttää kuninkaallisen riemukaaren d’Aix aukiolle Ludvig XIV:n ja Yhdysvaltain vapaussodan päättymisen kunniaksi.

Projekti jäi kuitenkin kesken Ranskan vallankumouksen ja Napolen Bonaparten valtakauden ajaksi, ja sitä jatkettiin vasta vuonna 1823 kuningas Ludvig XVIII:nen toimeksiannosta.

Riemukaari valmistui vuonna 1839, ja se omistettiin yleisesti Ranskan historiallisesti tärkeille sotilaallisille menestyksille.

Monumentin on suunnitellut Michel-Robert Penchaud, joka otti riemukaaren suunnitteluun inspiraatiota varsinkin Tituksen riemukaaresta (fi.wikipedia.org/wiki/Tituksen_riemukaari), joka sijaitsee Via Sacra kadulla Roomassa.

Porte d’Aix riemukaaren koristeelliset yksityiskohdat suunnitteli puolestaan Pariisilainen veistäjä Antoine-André Marneuf, jonka kädenjäljessä näkyy yksityiskohtia, joiden inspiraation lähteenä on käytetty antiikin Rooman aikaista riemukaarta Orangessa (en.wikipedia.org/wiki/Triumphal_Arch_of_Orange).

Riemukaaren patsaista ja kohokuvioteoksista vastaamaan toimeksiannon saivat David d’Angers, jonka muita töitä löytyy muun muassa Pariisin Pantheonin ja Louvren rakennuksista, sekä Etienne-Jules Ramey, jonka veistoksia löytyy mm. Pariisin Église de la Madeleine kirkosta sekä Luxemburgin palatsin puistosta.

Porte d’Aixia on helppo tulla katsomaan eri puolilta Marseillea, sillä se on lyhyen kävelyetäisyyden päässä Marseillen metro-asemista “Jules Guesde” sekä “Colbert”, ja myös lähellä Gare de Marseille Saint Charles rautatieasemaa.