Sainte Chapelle Pariisi

Sainte Chapelle Pariisi on gotiikan tyylisuunnan kappeli aivan Pariisin ydinkeskustassa, joka rakennettiin säilyttämään osaa kristinuskon suurimmista aarteista, mukana Jeesuksen orjantappurakruunu.

Sainte Chapelle Pariisi on gotiikan tyylisuunnan kappeli aivan Pariisin ydinkeskustassa, joka rakennettiin säilyttämään joukkoa kristinuskon suurimmista aarteista: Jeesuksen orjantappurakruunua, Edessan kuvaa, sekä noin kolmeakymmentä muuta Jeesuksen pyhäinjäännettä.

Sainte-Chapelle on myös palatsikappeli joka sijaitsee entisen kuninkaallisen palatsin, nykyään Palais de Justice oikeustalon sisäpihalla.

Sainte Chapelle Paris France

KUVA: Sainte Chapelle sijaitsee Palais de Justice palatsin vasemmalla osalla sisäpihalle tultaessa. Sisäänkäynti kappeliin ei ole kuvan kultaisen portin kautta, vaan porttirakenteen vasemmalta puolelta olevalta ovesta, jonka edessä on usein pitkä jono turisteja.

Kappelissa säilytetyt hengelliset aarteet olivat kuningas Ludvig IX:nen ajasta saakka, vuodesta 1239, Ranskan hallussa olleita esineitä, jotka olivat aikaisemmin säilössä kuninkaallisessa Château de Vincenneslinnoituksessa (ja jonne jäänyttä aarteen osaa varten rakennettin oma upea Sainte-Chapelle kappelinsa).

Ludvig IX:s oli saanut aarteet haltuunsa vuonna 1239 ostamalla ne Konstantinopolin latinalaiselta hallitsijalta, Baudoin II:lta, joka oli pantannut pyhäinjäänteet Venetsialaisille Dominikaanimunkeille, joiden kautta aarteet saapuivat Pariisiin.

Alunperin pyhäinjäänteet olivat tulleet Bysantin valtakunnan haltuun pyhälle maalle tehtyjen ristiretkien aikana.

Ludvig IX käytti pyhäänjäänteiden ostoon pienen omaisuuden, 135 000 livreä, sen aikaista valuuttaa Ranskassa, kun vertailun vuoksi koko Sainte-Chappelle kappelin rakentaminen maksoi 40 000 livreä.

Kun Sainte Chapelle Pariisi vihittiin käyttöön vuonna 1248 (rakennustyöt alkoivat 1242) siitä tuli yksi kaikkein tärkeimmistä pyhäinjäänne-aarteiden säilytyskirkoista Euroopassa, varsinkin kun aarrekokoelmaan lisättiin vuonna 1241 vielä pala jeesuksen ristiinnaulitsemisen ristiä (en.wikipedia.org/wiki/True_Cross).

Aarteiden siirtyminen Pariisiin oli osa Ludvig IX:nen poliittista ja kulttuurillista kunnianhimoa siirtää Euroopan vallan keskusta Ranskaan, kun samanaikaisesti Konstantinopolin kruunua hallinnoi “vain” entinen Flanderin maakunnan kreivi ja Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan asiat olivat tuolloin sekasorron tilassa.

Osakseen näiden pyhäinjäänteiden pelastamisen ja suojelemisen johdosta katolinen kirkko palkitsi Ludvig IX:nen myöhemmin ansioistaan uskonnollisena johtajana pyhimyksen arvolla.

Kappelissa olleet pyhäinjäänteet jäivät Ranskan vallankumouksen (1789-99) jalkoihin, mutta osa pelastettiin (ei tosin orjantappurakruunua) ja ne ovat mukana Notre Dame katedraalin aarteistossa nimikkeen “Sainte-Chapellen pyhäinjäänteet” alla.

Kirkko on sisältä yksi maailman visuaalisesti kauneimmista, tarjoten upean kavalkadin lasimaalaus taidetta.

Lasimaalaus taideteokset esittävät erilaisia uskonnollisia tapahtumia, ja kuvaelmissa mukana on myös Ranskan kuninkaallisia, siten että kuningas Daavid tai kuningas Salomo on aina asetettuna lähelle kuningasta.

Mukana on myös kuvaelma kirkossa säilytettyinä olleiden Jeesuksen pyhäinjäänteiden historiasta.

Muina yksittäisinä kohokohtina toimivat myös kirkon yläkappelin ruusuikkunat, joista eteläpuolen 9 metriä läpimitaltaan oleva massiivinen ruusuikkuna sisältää lasimaalausteoksen nimeltään “Tuomiopäivä”. Ruusuikkuna-teokset on lisätty kappeliin 1400-luvulla.

Kirkon sisätiloista, katon tasolta, löytyy myös upea arkkienkeli Mikaelia esittävä patsas.

Kappeli on jaettu kahteen päällekkäiseen osaan, joista alakappelia, joka on omistettu Neitsyt Marialle, käytettiin “rahvaan” kansan ja yläkappelia kuninkaan seurueen toimesta.

Historiankirjoihin ei ole jäänyt mainintaa kirkon rakentajasta tai suunnittelijasta, mutta useimmiten arveluissa paikkaan liitetty nimi on Pierre de Montreuil (en.wikipedia.org/wiki/Pierre_de_Montreuil), jonka käsialaa oli myös muun muassa kuninkaallisen Saint-Denis luostarikirkon apsis osan jälleenrakennus, sekä läheisen Notre-Dame katedraalin julkisivun viimeistely.

Kappeli toimii yhdessä viereisen Conciergerie-rakennelman kanssa ainoina jäänteinä paikalla olleesta kuninkaallisesta Palais de la Cité palatsista, jonka historia juonsi aina 900-luvulla Ranskaa hallinnoiden Merovingi-kuninkaiden (fi.wikipedia.org/wiki/Merovingit) aikaan.

Sainte Chapelle kappelin arkkitehtuuri inspiroi useita hengellisiä rakennuksia valmistumisensa jälkeen, mukana Saint-Germer-de-Fly (fr.wikipedia.org/wiki/Abbaye_Saint-Germer-de-Fly) luostarikirkko, jota yleisesti kutsutaan myös nimellä Sainte-Chapelle.

Vuosittain noin 800 000 vierailijaa käy tutustumassa kappeliin. Pääset eri puolilta kaupunkia parhaiten käymään sen luona Pariisin metron avulla, jäämällä pois asemalla “Cité”.