Yhdysvaltojen itsenäistyminen

Yhdysvaltojen itsenäistyminen prosessina sai alkunsa 1700-luvulla, maan asukasmäärän kasvaessa, talouden kasvaessa, ja Brittien verotuksen siirtomaitaan kohtaan kiristyessä.

Brittien siirtomaat Amerikassa saivat osakseen voimakasta muuttovoittoa Euroopasta varsinkin Saksasta, Skotlannista, Irlannista, ja Englannista, siten, että väkiluku kasvoi noin 250 000 siirtolaisesta 1,6 miljoonaan siirtolaiseen vuonna 1760.

Väkiluvun kasvu aiheutti myös siirtomaiden laajenemisen itärannikolta kohti länttä, joka johti sotiin lännessä vastaan tulleiden intiaanien ja ranskalaisten kanssa vuonna 1756.

Tuon sodan jälkiseurauksena Britit, jotka olivat käyneet seitsemän vuotta kestäneen sodan ja joutuivat maksamaan sen, päättivät uusista veroista Amerikan siirtomailleen, jotka johtivat suureen tyytymättömyyteen Brittejä kohtaan, varsinkin kun siirtomaiden asukkailla ei ollut edustusta Britannian parlamentissa verotuksesta huolimatta.

Tältä ajalta juontaakin Amerikkalaisten kaikenpuolinen vastahakoisuus verotusta vastaan ja iskulause “Ei verotusta ilman edustusta!”.

Kun siirtomaakunnat alkoivat boikotoimaan Englantilaisia tuotteita ja erilaisia protesteja alkoi viriämään kaduilla, Englanti lähetti sotavoimansa rauhoittamaan tilannetta.

Sotilaiden ilmaannuttua siirtomaiden katukuvaan jännitteet englantilaisten ja siirtomaiden asukkaiden välillä alkoivat kasvaa.

Kuuluisa välikohtaus näiden jännitteiden osalta tapahtui vuonna 1770, kun joukko humalaisia siirtomaiden merimiehiä päätti yllättää Englannin punatakki-sotilaita lumipalloilla, ja viisi kepposen tekijöistä ammuttiin tuolloin sotilaiden toimesta. Tapaus ristittiin “Bostonin verilöylyksi” siirtomaiden asukkaiden toimesta.

Tilanne paheni kun vuonna 1773 Englanti myönsi monopoli aseman teemyynnille siirtomaiden osalta East India Company:lle.

Protestoidakseen tätä, teetä innokkaasti juoneet siirtomaan asukkaat pukeutuivat suunnitelman laadittuaan(epäuskottavasti) intiaaneiksi, nousivat kolmeen Englantilaiseen teetä kuljettaneeseen laivaan, ja kaatoivat teet mereen, joka tapahtumana sai nimen “Bostonin Teejuhla”.

Bostonin teejuhlan seurauksena Englanti lähetti lisää joukkoja ja asetti uusia raskaita veroja siirtomaille, jonka jälkimainingeista johtuu että Amerikasta muodostui kahvia juova kansa.

Yhdysvaltojen itsenäistyminen ja itsenäisyysajatukset tulivat voimakkaasti esiin vuoden 1774 siirtomaiden osavaltioiden johtajien kokouksessa, jota kutsuttiin Ensimmäiseksi Kontinentaaliseksi Kongressiksi, Philadelphian Independence Hall rakennuksessa.

Seuraavana vuonna Massachusettsilaiset siirtolaiset alkoivat jo varustautua sotaan, josta tiedon saatuaan Englantilaiset alkoivat kerätä aseita siirtomaan asukkailta pois.

Kun Paul Revere teki kuuluisan varoitusratsastuksensa varoittamaan Lexingtonin ja Concordin asukkaita Englannin sotajoukon tulosta, tapahtumasta seurasi tulitaisteluja ja Amerikan vallankumous oli alkanut.

Toinen kontinentaalinen kongressi kokoontui vuonna 1775, jälleen Philadelphiassa, ja kongressi päätti valita johtajan armeijalleen, joka oli enemmänkin sekalainen otos maanviljelijöitä, metsästäjiä, ja kauppiaita.

Armeijan johtoon valittiin George Washington, vauras maanviljelijä Virginian osavaltiosta, jolla oli aikaisempaa kokemusta sodasta Intiaaneja ja Ranskalaisia vastaan lännessä.

Vaikka armeija oli huonosti varustettu ja lukumäärältään vähäinen, sen menestystä edesauttoi se, että armeija käytti modernimpia sissi-taktiikoita ampuen väijyistä, kun taas Englantilaiset marssivat pitkin teitä käyttäen kirkkaanpunaisia pukuja (jonka takia heitä kutsuttiin punatakeiksi), tehden helpon maalitaulun.

Toisen kontinentaalisen kongressin vaikuttajiin kuuluivat sellaiset älymystön edustajat kuten Benjamin Franklin, Thomas Jefferson, ja John Hancock.

He, etupäässä tosin Jefferson, kirjoittivat Amerikan Itsenäisyysjulistuksen, jonka toisen kontinentaalisen kongressin osanottajat allekirjoittivat heinäkuun 4. 1776.

Yhdysvaltojen itsenäistyminen itsenäisyysjulistuksessa kirjoitettiin paperille ne raamit, jotka olivat luonteeltaan perustavaa laatua uudelle Yhdysvaltain valtiolle, mukaanlukien tasa-arvo sekä oikeus elämään, vapauteen, ja onnellisuuden tavoitteluun.

George Washingtonin johtama sotajoukko alkoi saavuttaa voittoja, varsinkin Ranskan tukemana, joihin kuului voitti Briteistä Saratogassa (New Yorkin osavaltio) vuonna 1777.

Vuonna 1781 Brittiläisten joukot antautuivat Yorktownissa (Virginia), ja kaksi vuotta myöhemmin osapuolet allekirjoittivat Pariisin rauhansopimuksen, joka antoi “Amerikan Yhdysvalloille” (kuten se määriteltiin rauhansopimuksessa) täyden itsenäisyyden.