Arenes de Lutece Pariisi on yksi tärkeimmistä jäänteistä kaupungin gallialais-roomalaisesta aikakaudesta, jolloin paikka tunnettiin nimellä Lutèce.
Nykyisessä Quartier Latin kaupunginosassa sijaitseva Arènes de Lutèce kuuluu Pariisin gallialais-roomalaisen periodin tärkeimpiin jäänteisiin yhdessä Thermes de Cluny kylpylän raunioiden kanssa.
Arènes de Lutèce on amfiteatteri, joka pystyi aikanaan sijoittamaan lehtereilleen 17 000 katsojaa, ja paikkaa käytettiin esimerkiksi gladiaattoritaisteluiden näyttämönä.
Kuva: Näkymä Arènes de Lutèce amfiteatterin areenalle, otettuna eteläpuolen lehtereiden ylimmältä porras-asteelta, jonka läheltä lähtee idyllinen, paikan puutarhan läpi kulkeva polku.
Kuva: Kuvassa amfiteatterin eteläiset lehterit sekä sisäänkäynti.
Amfiteatteri rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla ja sitä pidetään tyypiltään pisimpänä antiikin Roomalaisten Galliaan (fi.wikipedia.org/wiki/Gallia) rakentamana amfiteatterina.
Alkuperäisessä asussaan amfiteatteri oli rakennettu siten, että sen laskettua areenaa ympäröi 2,5 metriä korkea reunus, jonka päällä olevalle osiolle katsojalehterit, jotka kattoivat yli puolet areenan kaarteista, oli sijoitettu.
Sen 41,2 metrin pituus (areenan elliptinen muoto oli 52,50 x 46,8 m) mahdollisti paikan joustavan käytön sekä teatterituotantoihin että taisteluja varten.
Lehtereiden osalta orjat, köyhät, sekä naiset olivat sijoitettuina ylempiin osiin, ja alemmilla osioilla sijaitsivat antiikin Rooman valtakunnan mies asukkaiden paikat.
Mukavuutta lehtereilä lisäsi sen päälle rakennettu kankainen aurinkokatos.
Kun Lutèce tuhottiin ja ryöstettiin barbaarien tekemien hyökkäysten aikana vuonna 280 j.Kr., osa amfiteatterin rakenteista purettiin materiaaliksi Île de la Cité kaupunginosan muurien vahvistamista varten.
Tämän seurauksena areenan rooli väheni, mutta kuningas Chilpéric (en.wikipedia.org/wiki/Chilperic_I) kunnosti areenan uudestaan spektaakkeleita varten vuonna 577.
Amfiteatteri suljettiin ja alue täytettiin kuningas Filip II:sen teettämän kaupungin suojamuurin (en.wikipedia.org/wiki/Wall_of_Philippe_Auguste) vuoksi vuonna 1210.
Vuosisatoja myöhemmin, vaikka kaupunginosan nimi oli edelleen Les Arènes, kukaan ei enää osannut sanoa missä tämä muinainen amfiteatteri oli tarkalleen sijainnut.
Areena löydettiin (sen pohjoisosan rakenteiden suhteen) uudestaan Théodore Vaquerin toimesta Rue Monge kadun rakentamistöiden yhteydessä vuosina 1860-1869, kun Compagnie Générale des Omnibusin tarkoituksena oli rakentaa paikalle raitiovaunu-asema.
Kun paikalla ollut Couvent des Filles de Jésus-Christ purettiin vuonna 1883, kaikkiaan yksi-kolmasosa tästä historiallisesta areenasta tuli näkyviin.
Amfiteatterin pelastamista varten perustetun Société des Amis des Arènesin johdossa oli useita aikansa älymystön edustajia, huomattavimpana kirjailija Victor Hugo.
Tämä työ sai aikaan sen, että Pariisin kunnallinen toimikunta osoitti varat paikan restaurointiin ja sen tekemiseksi julkiseksi aukioksi, joka avattiinkin yleisölle vuonna 1896.
Nykyisin nähtävillä oleva osa muinaisesta amfiteatterista sisältää merkittävän osan areenan lava-osiosta ja sen yhdeksästä syvennyksestä.
Porrasmaiset lehterit eivät ole alkuperäiset, mutta niiden suunnittelussa on käytetty elementtejä joita on uskottu olleen myös alkuperäisessä areenassa.
Nykyisin Arènes de Lutèce on julkinen puisto, joka on avoinna päivittäin kello 8:30 – 17 talvisin, ja kello 8:30 – 21:30 kesäisin.
Paikalla järjestetään useita vuosittaisia festivaaleja, kuten Arènes du Jazz -festivaali heinäkuun aikana.
Arènes de Lutèce
49 Rue Monge
75005 Pariisi
M7 linjan lähin pysähdyspaikka on asema “Place Monge”.