Chateau de Vincennes Pariisi on massiivinen 1300-1600-luvuilla tehty kuninkaallinen linnoitus Pariisin esikaupunki alueella, Vincennesin kylässä.
Chateau de Vincennes Pariisi, joka sijaitsee noin 8 km päässä Pariisin ydinkeskustasta, on suurin vielä jäljelläoleva ranskalainen kuninkaallinen linnoitus.
Toisin kuin useimmat muut linnoitukset, se ei sijaitse kukkulalla tai jyrkänteen reunalla, vaan kalkkikivi-tasangolla.
KUVA: Näkymä Chateau de Vincennes linnoituksen sisälinnaan.
KUVA: Sisälinnan kerroksittainen rakennustyyli tulee dramaattisesti esiin lähestyttäessä sen laskusiltaa, joka kulkee yli dramaattisen vallihaudan.
KUVA: Näkymä linnoituksen 1400-luvulla valmistuneeseen ulkomuuriin sen M1 metrolinjan päätepisteen, “Château de Vincennes” aseman, puoleiselta osalta.
KUVA: Näkymä myöhäisen gotiikan tyylisuunnan Sainte-Chapelle de Vincennes kappeliin jossa keskiajalla säilytettiin osaa Jeesuksen orjantappurakruunusta, yhtä kristinuskon suurimmista aarteista.
Se ei myöskään sijaitse joen lähellä, ainoastaan pienen virran, joka historiallisesti täytti linnaa ympäröivät vallihaudat vedellä.
Kokonaisuudessaan linnoitukseen, jonka tarkoitus oli suojata Ranskan kuningasta vaaran aikoina, kuuluu pitkä muuri, jossa on kuusi tornia, kukin alunperin 42 metriä korkeita (mutta joista osan Napoleon antoi lyhentää), ja kolme nostosiltaista sisäänkäyntiporttia, ja niitä ympäröi syvä vallihauta.
Linnoituksen läntisellä puolella oleva sisälinna on 52 metriä korkea torninsa osalta, ja sitä ympäröi oma vallihauta.
Chateau de Vincennes Pariisi linnan rakenteiden alinta kerrosta käytettiin veden ja ruoan varastona, kahden seuraavan kerroksen ollessa varattuna kuninkaallisille asunnoille, ja kolme ylintä kerrosta oli varattuna palvelijoille sekä sotilaiden käyttöön.
Linnoitus sain alkunsa Vincennesin metsässä olleesta Ludvig VII:nen vuonna 1150 rakennetusta metsästysmajasta, jonka tilalle kuninkaat Filip II sekä Ludvig IX rakensivat 1200-luvulla huomattavasti suurempikokoisen kartanomaisen rakennuksen.
Uusi kartano toimi lähtöpaikkana Ludvig IX:nen ristiretkelle, jolta hän ei ikinä palannut.
Linnoituksen suuntaan paikka muuttui varsinkin 1300-luvulla, jolloin sen kokoa isonnettiin, ja siihen lisättiin vuonna 1337 Filip VI:nen määräyksestä sisälinna sekä 52 metriä korkea vahtitorni, joka oli tuolloin keskiaikaisen Euroopan korkein vahvistettu rakennus.
Samaan aikaan aloitettiin myös linnoitusta ympäröivien muurien rakentaminen, ja ne valmistuivat kokonaisuudessaan vuonna 1410.
Vincennes toimikin varsinkin 1300-luvulla kuninkaallisen perheen virallisena asuinpaikkana, ja kuninkaista siellä kuolivat Ludvig X (1316), Filip V (1322) ja Kaarle IV (1328).
Linnoituksessa kuoli myös englannin kuningas Henrik V vuonna 1422 Meauxin piirityksen (en.wikipedia.org/wiki/Siege_of_Meaux) tapahtumien jäljiltä.
Parhaimmillaan linnoituksessa asui keskiaikana kymmeniä tuhansia asukkaita.
Linnoituksessa säilytettiin myös keskiajalla kristinuskon aarteista pyhää orjantappurakruunua, joka siirrettiin Sainte-Chapelle kirkkoon Pariisin keskustan Cité saarelle.
Pyhäinjäänteestä osa jäi kuitenkin Chateau de Vincennesiin, ja sitä varten rakennettiin, vuodesta 1379 alkaen, linnoituksen oma Sainte-Chapelle (fr.wikipedia.org/wiki/Sainte-Chapelle_de_Vincennes) kappelinsa.
Kappeli valmistui kuitenkin vasta vuonna 1552, Henrik II:sen, joka myös asui linnoituksessa, valtakaudella.
Château de Vincennes Pariisi linnan merkitys väheni 1600-luvulta alkaen, kun Versaillesin palatsin rakentaminen sai kaiken kuninkaallisen huomion, ja siitä tuli tärkeysjärjestyksessään kolmanneksi merkittävin kuninkaallinen asuinpaikka.
1600-luvun Ranskan hallitsijoista aurinkokuningas Ludvig XIV vietti kuitenkin osan nuoruuttaan Vincennesin linnoituksella, ja hänen aikakautenaan siihen lisättiin, vuosina 1658-1661, arkkitehti Louis Le Vaun suunnittelemat Ludvig XIV siivet kuninkaalle ja kuningattarelle.
Linnoitus hylättiin kuninkaallisen asuinkäytön suhteen vuonna 1670, kun Ludvig XIV muutti hoveineen juuri valmistuneeseen Versaillesin palatsiin. Muukin asuinkäyttö loppui pitkälti 1700-luvun aikana.
Château de Vincennes Pariisi toimi asuinkäytön jälkeen ensin Vincennesin posliinitehtaan tiloina, sitten sen sisälinnan torni oli korkean profiilin valtiollinen vankila, joka pystyi pitämään maksimissaan 14 vankia.
Vankilan kuuluisimpiin vankeihin kuuluivat marquis de Sade, Diderot, Voltaire, sekä Mirabeau, ja vuodesta 1796 linnoitus toimi asevarastona, joka vähitellen muuttui nykyiseen muotoonsa, Ranskan armeijan historiallisen siiven toiminnaksi.
Chateau de Vincennes Pariisi on ollut näyttämönä kuuluisille teloituksille, mukaanlukien Enghien herttuan (en.wikipedia.org/wiki/Louis-Antoine-Henri_de_Bourbon-Condé) osalta vuonna 1804 (Napoleonin käskystä), sitten Mata-Harin (fi.wikipedia.org/wiki/Mata_Hari) teloituksen suhteen, vakoilusyytösten takia, vuonna 1917.
Linnoituksen puisto rakennettiin 1800-luvulla englantilaiseen puutarhatyyliin, ja vuonna 1860 Napoleon III antoi (9,95 km² kokoisen) Bois de Vincennes puiston ja sen châteaun pariisilaisille julkiseksi puistoksi.
Nykyisin linnoitusta, jota on restauroitu upeaan kuntoon viime vuosikymmenien aikana, asuttaa Service historique de la défense (SHD, www.servicehistorique.sga.defense.gouv.fr), ja paikka on suurilta osin avoinna yleisökäynneille.