Valmistuessaan 1722 Armand-Claude Molletin (kuningas Ludvig XV:n hovi-arkkitehdin) suunnittelema nykyinen Palais de l’Élysée toimi Henri Louis de La Tour d’Auvergnen omistamana aatelisasuntona, alkuun nimen Hôtel d’Évreux alla.
Rakennuksesta, joka edustaa julkisivultaan yhtä parhainta esimerkkiä ranskalaisesta klassisesta tyylistä ja joka sisustettiin Régencen, (varhaisen Rococon) tyyliin, muodostui nopeasti Pariisin arvostetuimpiin kuuluva talo.
Kuningas Ludvig XV piti talosta itse asiassa niin paljon, että hän osti sen vuonna 1753…residenssiksi rakastajattarelleen, Marquise de Pompadourille.
KUVA: Näkymä Élysée palatsin sisäänkäyntiin Rue Saint-Honoré kadulta. Toisella puolella palatsia, lyhyen kävelymatkan päässä, sijaitsee Pariisin kuuluisin katu, Avenue des Champs-Elysées.
Pompadourin kuoltua talon osti (vuonna 1773) hovin pankkiiri Nicolas Beaujon, näyttelytilaksi taidekokoelmalleen, johon kuului mestariteoksia, kuten…
- Hans Holbein nuoremman “Suurlähettiläät” (fi.wikipedia.org/wiki/Suurlähettiläät_(maalaus)), sekä
- Frans Halsin “Bohemienne”, joka on nähtävillä nykyisin Louvren taidemuseossa.
Samalla rakennusta jälleenrakennettiin merkittävästi arkkitehti Étienne-Louis Boulléen toimesta, ja sen yhteyteen tehtiin englantilaistyylinen puutarha.
Arkkitehtuurilliset muutokset ja taloon tullut taidekokoelma antoivat Hôtel d’Évreuxille 1700-luvun loppua kohti kansainvälisen maineen yhtenä Pariisin upeimmista taloista.
Talon merkitys Pariisilaisessa elämässä vähentyi kuitenkin Ranskan vallankumouksen (1789–1799) tapahtumien myötä…
…ja siitä tuli ensin huonekaluvarasto, sitten painotalo, ja myöhemmin tanssihalli.
Rakennuksen merkitys lähti uudelleen kasvuun kun kuningas Ludvig XVIII osti Hôtel d’Évreuxin vuonna 1816.
Palatsia kutsuttiin ensi kertaa “Élysée palatsi” nimellä (läheisen Champs-Élysée kadun inspiroimana) Bathilde Marie Louise d’Orleansin, Orléansin herttuan tyttären, asuessa rakennuksessa vuodesta 1787.
Palatsista tuli “Élysée National” Ranskan toisen tasavallan aikana (1848-1852), jolloin se toimi myös ensi kertaa tasavallan presidentin virallisena residenssinä.
Toisen tasavallan kaaduttua vallankaappaukseen vuonna 1853, kuningasNapoléon III antoi arkkitehti Joseph-Eugène Lacroixille työksi rakennuksen uudistamisen.
Palatsin nykyinen julkisivu onkin peräisin näistä muutostöistä (jotka päättyivät vuonna 1867).
Rakennus on ollut virallinen Ranskan presidentin residenssi lähes yhtäjaksoisesti, vain sotien keskeyttäessä tämän roolin, vuodesta 1873, jolloin Ranskan kolmas tasavalta sai alkunsa.
Presidentti Charles de Gaulle asui palatsissa vuosina 1959-1969, ja järjesti tuolloin läheisen Hôtel de Marigny (en.wikipedia.org/wiki/Hôtel_de_Marigny) rakennuksen oston ulkomaisia valtiollisia vieraita varten.
Palatsi koostuu päärakennuksesta (jota kutsutaan edelleen nimellä “Hôtel d’Évreux”), sekä läntisestä ja itäisestä siivestä.
Yhteensä näissä rakennuksissa on asuintilaa 11 179 m² verran, joista 300 m² on varattu presidentin yksityisasuntokäyttöön.
Huoneita Elysee palatsi Pariisi rakennuksessa on 365, joista 90 sijaitsee kellarikerroksessa. Paikan toimivuudesta Ranskan presidentin käytössä vastaa noin 1000 ihmisen henkilöstö.
Palatsin yhteydessä olevan puiston pinta-ala on 1,5 hehtaaria, ja sinne on istutettu vuosien kuluessa kaikkiaan 40 erilaista kasvilajia.
Paikan asemasta presidentin asuinpaikkana johtuen, palatsiin ei nykyään pääse tutustumaan sisältäpäin. Viimeisin koko palatsin tilat käsittänyt “avoimien ovien päivä” järjestettiin 14. heinäkuuta 1977, jolloin Valéry Giscard d’Estaing toimi presidenttinä.
Voit tutustua tuon päivän ohjelmaan Ranskassa tapahtuman virallisten nettisivujen kautta, osoitteessa www.journeesdupatrimoine.culture.fr.