Espanjan maatalous on tärkeä osa maan taloutta, ja maataloutta edistää varsinkin maan suotuisa ilmasto.
Maa-alan suhteen mitattuna Espanja on yksi läntisen Euroopan suurimmista maista, ja maa-alasta, jonka koko on kaikkiaan 50,5 miljoonaa hehtaaria, noin 20,6 miljoonaa hehtaaria, eli noin 40 prosenttia, on soveltuvaa maanviljelykseen.
Viljeltävissä olevasta maa-alasta kuitenkin vain noin 10 prosenttia pidetään luonteeltaan erinomaisesti soveltuvana maanviljelykseen, josta johtuen Espanjassa maanviljelyksessä käytössä oleva alue on suhteellisesti pieni verrattuna useimpiin muihin Länsi-Euroopan maihin.
Tärkeimpiin maanviljelyksen muotoihin maassa kuuluvat suuret maatalous yksiköt (latifundios) sekä pienet viljelmät (minifundios).
Näistä pienviljelmiä on erityisen paljon varsinkin maan pohjois-osissa, kun taas suuret maanviljelystilat ovat pääasiassa eteläisillä alueilla Castilla-La Mancha, Extremadura, Valencia, sekä Andalusia.
Maanviljelys tapahtuu kahdella erilaisella päätavalla, joista keinokastelua käyttämättömät alueet (secano), jotka muodostavat noin 85 prosenttia viljelysalasta, toimivat ainoastaan sateen tuoman vesimäärän avulla.
Näihin “secano” viljelysalueisiin kuuluvat esimerkiksi Pohjois-Espanjan sateiset alueet.
Huomattavasti tuottavampiin alueisiin, joita kastellaan keinotekoisesti, nimeltäään “regadio” kuuluu noin 3 miljoonaa hehtaaria viljelysalaa.
Tällaisiin Espanjan maatalous alueisiin kuuluu esimerkiksi Almeria, yksi kuivimmista maakunnista Espanjassa, jonka talvisadot hedelmiä ja vihanneksia ovat merkittävä alueellinen vientitulojen lähde.
Itse asiassa, vaikka vain noin 17 Espanjan viljelysalueesta on keinotekoisesti kasteltua, nämä keinotekoisesti kastellut alueet tuottavat noin 40 – 45 prosenttia maan viljetys sadosta vuosittain ja 50 prosenttia Espanjan maatalous maanviljelyksen vientituloista.
Yli puolet kastelluista maa-alueista tuottaa maissia, erilaisia hedelmäpuita, sekä vihanneksia. Yksittäisiin merkittäviin tuotteisiin kuuluvat varsinkin greipit, puuvilla, sokeriruoko, perunat, oliivit, mansikat, sekä tomaatit.
Maan keinotekoisesti kastelluista aluiesta noin 10 prosenttia pystyy tuottamaan kaksi satoa kalenterivuoden aikana.
Maanviljelyksen tuotannosta merkittävän osan muodostavat Espanjassa sitrus hedelmät, vihannekset, viljatuotanto, oliiviöljy, sekä viini.
Tärkein maatalouden muoto on kuitenkin lihantuotanto, joka on perintöä maan ja yleisemmin läntisen kulttuurin lihankäytön yleistymisestä.
Espanjan maatalous alueiden muotoutumiseen on vaikuttanut varsinkin 1960-luvulta voimakas maaseudulta kaupunkeihin tapahtunut väestönmuutto.
Esimerkiksi periodilla vuosien 1960 ja 1973 välllä, 1,8 miljoonaa ihmistä muutti maaseudulta urbaaneille alueille.
Vielä vuonna 1960 noin 42 prosenttia maan työväestöstä toimi maanviljelyksen parissa, kun jo vuonna 1986 luku oli enää vain noin 15 prosenttia.
Maan teollistuessa maanviljelyksen merkitys taloudellisen tuotannon moottorina on myös vähentynyt. Esimerkiksi vuonna 1960 maanviljelyksen osuus Espanjan bruttokansantuotteesta oli 23 prosenttia, kun vuonna 1986 tämä osuus oli enää vain noin 5 prosenttia.
Teollistumisen myötä Espanjan maatalous myös kehittyi tuotantotavoiltaan, siten että erilaiset mekaaniset apuvälineet, kuten traktorit, yleistyivät maataloudessa työskentelevien ihmisten vähentymisen myötä.
Esimerkiksi vuosien 1960 ja 1983 välisenä aikana farmitraktorien lukumäärä kymmenkertaistui Espanjassa.
Tuotantoalueista varsinkin pienten tilojen “minifundios” alueet ovat olleet heikkoa aluetta tuottavuudeltaan verrattaessa ulkomaiseen maataloustuotantoon, kun taas Välimerelliset ranta-alueet sekä Rio Ebro laakson alueet ovat olleet erittäinkin tehokkaita ja kilpailukykyisiä tuotannoltaan.
Myös pohjoisen Espanjan maatalous alueet, joissa ilmasto on suhteellisen leutoa ja sateista, ovat olleet kilpailukykyisiä varsinkin maissin tuotannossa sekä karjan kasvatuksen alueella.
Pohjoiset alueet tuottavat myös tehokkaasti muun muassa omenoita sekä päärynöitä, kuin myös perunoita.
Eri Espanjan maatalous alueista Galicia, joka koostuu neljästä maakunnasta suoraan Portugalin pohjois puolella, pitää sisällään paljon erittäin pieniä maanviljelys yksiköitä, joiden tuotantotehokkuus on alhainen.
Katalonian autonominen alue puolestaan on ollut pitkään teknologisesti edistyneintä maanviljelyksen aluetta, ja alueen etelä-osa, “Levante”, on ollut intensiivisen keinotekoisen kastelun aluetta, tuottaen mm. appelsiineja, riisiä, ja vihanneksia.
Andalusia tarjoaa alueena varsinkin oliivin tuotantoa, erityisesti Jaén-maakunnan alueella. Muihin tärkeisiin maatalous tuotannon alueisiin kuuluvat puuvilla, tupakka, sekä sokeriruoko, kuin myös viini ja greipit.
Maan laajojen, kuivien keskus-alueiden suhteen maatalous on vaikeaa, johtuen etupäässä sateen puutteesta, kasvillisuuden ja puiden vähyydestä, ja kivisestä, karusta maaperästä.
Maataloustuotantoa on kuitenkin olemassa tälläkin alueella, ja tuotanto on keskittynyt etupäässä vehnäntuotantoon, lampaiden kasvatukseen, sekä viininviljelyyn.
Tärkeä alue keinotekoisen kastelun maatalouden suhteen Espanjassa sijaitsee La Riojan alueella, jossa maan tunnetuimmat viinitilat sijaitsevat.
Tehokkaana keinotekoisen kastelun alueena La Rioja tuottaa myös pajon maissia, sokeriruokoa, ja riisiä.
Baleaarit alueen maanviljelyksen ongelmina ovat historiallisesti olleet epävarmat ja periodiset sademäärät, mutta keinotekoinen kastelu on mahdollistanut esimerkiksi viljojen kasvattamisen, vihannesten tuotannon, viininviljelyn, sekä karjan kasvatuksen suhteessa lampaisiin, sikoihin, ja kanatuotteisiin.
Kanariansaarten maatalous on ollut rajoittunutta johtuen tuoreen veden puutteesta sekä vuoristoisesta maastosta.
Tästä huolimatta Kanariansaarilla tuotetaan vihanneksia ja hedelmiä etupäässä paikallista kulutusta varten, ja toisaalta tomaatteja ja banaaneja riittää myös vientiin saakka.
Kokonaisuutena Espanja on ollut pitkään maailman johtavia tuottajia suhteessa appelsiineihin sekä mandariineihin.
Muita tärkeitä vientituotteita maalle maanviljelyksen suhteen ovat olleet greippihedelmät sekä sitrushedelmät, joiden tuottajana maa on toiseksi tärkein Euroopassa Italian jälkeen.
Sitrushedelmien tuotanto on keskittynyt varsinkin Espanjan maatalous Välimerellisten maakuntien, nimeltään “Levante”, alueelle, varsinkin kapean 500 km pitkän kaistaleen osalle, joka yltää Castellón maakunnasta Almerian maakuntaan.
Muita tärkeitä hedelmien tuotantoon kuuluvia lajikkeita maassa ovat omenat, banaanit, päärynät, persikat, aprikoosit, kirsikat, viikunat, sekä pähkinät.
Näistä banaanien pääasiallinen tuotantopaikka on Kanariansaaret, viikunoiden Baleaarit, ja muut tuotetaan etupäässä Levanten alueella sekä Kataloniassa.
Katalonian Lérida maakunta on ollut johtava tuottaja varsinkin omenoiden ja päärynöiden suhteen, mutta toiseksi tärkein suhteessa persikoihin Murcian alueen jälkeen.
Maan vihannesten tuotannosta tärkeimpiin lajikkeisiin ovat kuuluneet perunat, sipulit, kaalit, pippurit, tomaatit, sekä pavut.
Näistä lajikkeista Espanja on ollut sipulien johtava tuottaja Länsi-Euroopassa, ja tomaattien tuottajana vain Italia on merkittävämpi.
Näiden lajikkeiden tuotanto on keskittynyt varsinkin Andalusian autonomiselle alueelle, kuin myös Välimerellisille rannikko-alueille, joissa apuna on tehokas keinotekoinen kastelujärjestelmä.
Myös Kanariansaaret ovat olleet merkittävä tomaattien tuottaja maan mittakaavassa.
Espanja on ollut maailman johtava oliivien ja oliivi-öljyn tuottaja, vaikkakin Italialla on ollut ajoittain suurempia tuotantomääriä johtuen Espanjan maatalous sadon alttiudesta tuholaishyönteisille, pakkasille, sekä myrskysäälle.
Eri tuotantoalueista merkittävin suhteessa oliivin tuotantoon on Andalusia, jossa noin puolet maan oliivipuista sijaitsee.
Espanjalla on myös maailman eniten maa-alaa omistettuna viinintuotantoon, vaikkakin suuri osa viinistä jota maa tuottaa on luoteeltaan keskimääräistä laatua.
Maan viljelys-alasta noin 10 prosenttia on viljan viljelyksessä, josta edelleen noin 10 prosentin osuus on keinotekoisen kastelun aluetta.
Eri lajikkeista esimerkiksi vehnää tuotetaan kuivemmilla alueilla, kun taas suurempien sademäärien alueilla maissi on useimmiten johtavassa roolissa.
Riisintuotanto on riippuvaista merkittävästä määrästä vettä, ja siten sen tuotanto on keskittynyt Espanjassa keinotekoisesti kastelluille alueille Levante rannikkoa, Andalusiassa, sekä Rio Ebro joen ympärille.
Muita tärkeitä maataloustuotannon alueita ovat erilaiset papu-tuotteet sekä auringonkukka-öljy.
Erilaisista teollisista maataloustuotannon tuotteista tärkein on sokeriruoko, jonka tuotanto alueista merkittävimpiä ovat varsinkin Leónin maakunta sekä Valladolidin alue.
Lihantuotanto Espanjan maataloudessa on keskittynyt lampaisiin, lehmänlihaan, kanoihin, sekä sikoihin, joka on suurin tuotetun lihan määrällä mitattu tuotantoalue.
Suuri osa lihantuotannosta on keskittynyt pienille tiloille Pohjois-Espanjassa, josta johtuen merkittävä osa tuotetaan myös erittäin tehottomasti ilman modernin teknologian apua.
Kanatalouden suhteen painopiste Espanjassa on ollut kananlihan tuotannossa kananmunien tuotannon sijaan, johtuen suurelta osin kanalihan suosion kasvusta osana espanjalaista ruokavaliota.
Kanatalouden tuotantoalueina merkittävimpiä ovat olleet varsinkin maissia tuottavat alueet pohjoisessa.
Pääasialliset karjantuotannon alueet maassa ovat olleet maan Pohjois-osat, mutta myös vähemmässä määrin Extremadura, Andalusia, sekä Rio Duero joen ympäristä, kuin muös Murcia-Valencia välinen tasanko-alue.
Maitotuotteiden tuotannosta osana karjankasvatusta merkittävimmät alueet Espanjassa ovat varsinkin Galicia, Asturias, ja Santander.
Lammastaloudesta suuri osa on keskittynyt varsinkin maan keskiosiin, joissa huonompi maapohja ja korkeammat maa-alueet eivät estä tällaisen maatalouden tuottavuutta.
Suurin osa Iberian niemimaan metsistöstä on kadonnut maan historian aikana johtuen eroosiosta sekä puuston hakkaamisen polttopuuksi, rakennusmateriaaliksi, sekä maataloustuotannon alta, vuoksi.
Puuston määrän kasvattamisen suhteen maalla on ollut käynnissä ohjelma aina 1940-luvulta saakka, tarkoituksena lisätä maataloustuotantoa puuston suhteen vastaamaan paremmin kotimaista kysyntää.
Tässä suhteessa tuotantoa on painotettu varsinkin nopeasti kasvaviin lajikkeisiin kuten eukalyptus puihin ja Lombardian poplari puihin.
Tästä puutuotantoa edistävästä ohjelmasta huolimatta esimerkiksi vuonna 2000 arvioitiin että maan puutuotannon vaje suhteessa kotimaiseen kysyntään oli noin 8,5 – 16,9 miljoonaa kuutiometriä.
Eri puulajikkeista Espanja on maailman toiseksi merkittävin korkkipuun tuottaja Portugalin jälkeen. Laadukkainta korkkia, jota käytetään mm. pullojen korkkeina, tuotettiin Kataloniassa.Alempia laatuja, joita käytetään esimerkiksi puukalusteissa, eristysmateriaalina, ja muissa teollisissa käyttötarkoituksissa, tuotetaan varsinkin Andalusiassa sekä Extremaduran alueella.
Maataloustuotannon alueista Espanja on läntisen Euroopan johtava kalastusmaa, joka omaa maailman neljänneksi suurimman kalastusalus laivueen.
Espanjalaiset syövät enemmän kalaa kuin mikään muu Euroopan kansa Skandinaaveja lukuunottamatta.
Tärkeimmät kalalajikkeet, mukana tonnikala, tulee etupäässä Atlantin valtameren alueelta saaduista kalansaaliista.
Eri Espanjan maatalous kalastus on ollut merkittävä tulonlähde varsinkin Galician alueelle, jonka tärkeisiin satamaiin kuuluvat pohjois-rannikon Vigo ja La Coruna.
Historiallisesti Espanjan kalastuksen parissa työskentelevien lukumäärä on ollut noin 1/3 koko Euroopan Unionin kalastajista.