Freestyle laskettelu on akrobatinen versio teknisestä ja hyppylaskettelusta, tarjoten mm. kumparelaskuja, hyppyjä sekä suksibalettia.
Freestyle laskettelun juuret löytyvät Norjasta, jossa ammattimaiset laskettelijat alkoivat harrastaa suksi-aerobikkiä osana harjoituksiaan 1930-luvulla.
Freestyle sai kuitenkin laajempaa kansainvälistä huomiota 1960-ja varhaisella 1970-luvulla, jolloin sitä usein kutsuttiin nimellä “hot-dogging.”
VIDEO: Virallinen konseptivideo Suomesta lumilautailu ja freestylen harrastamisen lomakohteena.
Kansainvälinen Hiihtoliitto (International Ski Federation) FIS tunnusti freestylen talvi-urheilulajiksi vuonna 1979 ja tämä tunnustus toi mukanaan uusia sääntöjä pitkään sääntelemättömänä olleeseen lajiin, varsinkin suhteessa urheilijoiden rekisteröintiin ja hyppytekniikoihin.
Lajin ensimmäinen maailmancup kilpailu järjestettiin vuonna 1980 ja ensimmäinen freestylen maailmanmestaruus kilpailu järjestettiin vuonna 1986 Tignesissä Ranskassa.
Freestyle tuli myös esityslajina mukaan vuoden 1988 talviolympialaisiin Calgaryssä. Kumparelaskusta tuli virallinen olympia laji vuoden 1992 Albertvillen ja talviolympialaisiin, ja freestyle hypyt lisättiin vuoden 1994 Lillehammerin talviolympilaisten kilpailuvalikoimaan.
Nykyisin freestyle harrastuksessa erotellaan kaksi päähaaraa. Toinen pitää sisällään perinteisemmät lajit kuten kumparelaskun ja hypyt, ja toinen, uudempi haara, pitää sisällään lajeja kuten halfpipe, big air, slopestyle, sekä free-skiing.
Uudempia freestyle suuntausia varten on syntynyt myös uudentyyppisiä lasketteluvälineitä, kuten twin-tip laskettelusukset, jotka on suunniteltu varta vasten hyppyjen ja laskeutumisten varalta, toimien molemminpäin takaperin laskeutumiset huomioiden.
Uudet lajit ovat syntyneet 1990-luvulta alkaen, varsinkin vastapainoksi vanhemmille freestyle tyyleille, jotka olivat tulleet erittäin kilpailuhenkisiksi.
Uuden tyyppisiä freestyle lajeja kutsutaan usein myös “freeskiing” nimellä, ja ne ovat säännöiltään huomattavasti rennompia kuin kumparelaskut ja hypyt, ja helposti seurattavia myös yleisölle.
Freestyle laskettelu toiminnassa järjestetään paljon erilaista kilpailutoimintaa.
Erilaisista kilpailuista freestyle hyppy kilpailuissa kilpailijat laskevat taitohyppyjä varta vasten rakennetuista hyppyreistä, jotka on useimmiten rakennettu puusta, ja jonka päälle muodostetaan lumikerros hypyn mahdollistamiseksi.
Hypyt nousevat noin 12-15 metrin korkeuteen ilmaan, ja ilmassa ollessaan ammattimaiset kilpailijat tekevät erilaisia voltteja ja käänteitä, laskeutuen 34-39-asteen kulmassa olevalle laskeutumiskumpareelle noin 30 etäisyydelle.
Hyppykilpailuista on kaksi erilaista versiota, pysty-ja käänteiset hypyt. Näistä pystyhyppy kilpailuissa, joita ovat varsinkin useimmiten juniorikilpailut, hyppääjän jalat eivät saa tulla pään yläpuolelle hypyn aikana. Käänteisten hyppyjen kilpailuissa kilpailijat voivat tehdä vaativimpia volttihyppyjä, joissa jalat nousevat pään yläpuolelle.
Kumparelasku kilpailuissa kilpailijat puolestaan navigoivat kumpareista muodostuneen rinteen läpi, tehden laskun aikana myös freestyle temppuja.
Suosittuihin kumparelasku temppuihin kuuluvat 360 X, twisteri, haaralevitys, Daffy, korkki-720, and takaflippi.
Kumparelaskurinne kilpailuissa on erittäin jyrkkä luonteeltaan, normaalisti noin 22 – 32 asteen kulmassa (yleisin jyrkkyysaste on 28).
Kumparelasku kilpailujen hypyt ovat pienempimuotoisia kuin hyppykilpailujen vastaavat, ja niitä kutsutaan kumparelaskussa usein “kickers” nimellä, johtuen niiden jyrkästä hyppykulmasta (joka “potkaisee” kilpailijan ilmaan).
Kilpailutoimintaan kuului historiallisesti myös hiihtobaletti, (jota kutsutaan myös acroski nimellä), jossa kilpalijat tekivät koreografioituja rutiineja suksilla, mukaanlukien voltteja, pyörähdyksiä, ja rullauksia, musiikin tahtiin.
Kukin acroski esitys kesti 90 sekunttia. Lajia ei kuitenkaan enää harrasteta kilpailutoiminnan tasolla.