Isartor, Karlstor, ja Sendlinger Tor Munchen ovat kolme historiallista jäljellä olevaa, gotiikan tyylisuunnan kaupungin porttia, jotka aikanaan olivat osa Munchenin keskustaa ympäröinyttä suojamuuria.
Kolmesta jäljelläolevasta Munchenin gotiikan kaupunginportista Isartor rakennettiin vuosina 1285-1347 osana Baijerin kuningas Ludvigin projektia rakentaa toinen kaupungin suojamuuri.
Isartor on porteista parhaiten säilynyt, ja sisältää vartiotornien lisäksi myös keskustornin, sekä sisäpihan.
Portin hyvä kunto selittyy osaltaan sillä, että Baijerin kuningas Ludvig I antoi vuonna 1833 arkkitehti Friedrich von Gärtnerille toimeksiannon restauroida Isartorin rakennelmat.
KUVA: Kuvan Isartor portin, joka sijaitsee lähellä Isar jokea ja nimetty sen mukaan, kohokohtiin kuuluu sen freskotaideteos, jonka loi vuonna 1835 Bernhard von Neher, ja esittää keisari Ludvigin voittoisaa kotiinpaluuta Mühldorfin taistelusta vuonna 1322.
KUVA: Karlstor portti, kuvassa, on historiallinen läntinen portti Munchenin vanhaan kaupunkiin (Isartor puolestaan itäinen ja Sendlinger Tor eteläinen). Porttia kutsuttiin vuoteen 1791 saakka Neuhauser Tor nimellä.
KUVA: Sendlinger Tor portti toimi historiallisesti lähtöpisteenä reitille Munchenistä Italiaan.
Osana restaurointityötä rakennus sai julkisivuunsa myös vuodelta 1835 olevan Bernhard von Neherin freskoteoksen, joka kuvaa tapahtumia portin rakentamisen aikoihin.
Portin kohokohtiin kuuluva historiallinen tornikello, joka alunperin piti tulla Karstor porttiin, lisättiin rakennelmaan vuonna 1860.
Kellon läntinen puoli on mielenkiintoinen, sillä se on peilikuva oikeinpäin olevista muista puolista, joka poliitikko Willy Brandtin (fi.wikipedia.org/wiki/Willy_Brandt) mukaan kuvasi Baijeria: “Baijerissa kellot kulkevat eri tahtiin”.
Karlstor on kolmesta portista kenties kuuluisin, sillä sen kohdalta alkaa Munchenin vanhankaupungin kävelykatu alue Neuhauser strasse / Kaufingerstrasse, joka on alueen parhain shoppailukatu.
Yhdessä Isartor portin kanssa, Karlstor oli historiallisesti osa vanhankaupungin itä-länsi reittiä, jota kutsuttiin “Suolatieksi” (Salzstrasse).
Myös Karlstor rakennettiin osana toisen suojamuurin pystyttämistä laajenneelle Munchenin kaupungille, vuosina 1285-1347.
Alkuun portti oli vaatimattomampi olemukseltaan, mutta siihen lisättiin vuonna 1791 kreivi Rumfordin, Baijerin armeijan komentajan, ohjauksessa ja vaaliruhtinas Karl Theodorin toimeksiannosta sen sivuilla olevat vartiotornit. Samalla Neuhauser Tor portti uudelleennimettiin vaaliruhtinaan mukaan.
Porttia restauroitiin vuonna 1861/62 arkkitehti Arnold Zenettin toimesta, ja se sai tuolloin nykyisen uusgotiikan tyylisen julkisivunsa.
Kolmas jäljellä olevista vanhankaupungin porteista, Sendlinger Tor, rakennettiin myös osana kuningas Ludvigin projektia, toisen suojamuurin rakentamista, vuosina 1285-1347, mutta portin sivuilla olevat vahtitornit lisättiin rakennukseen vasta vuonna 1420.
Jo vuodelta 1318 olevat historialliset dokumentit mainitsevat Sendlinger Tor portin paikkana, josta lähdettiin reitille kohti Italiaa.
Arkkitehti Arnold Zenetti johti myös Sendlinger Tor portin restaurointitöitä vuonna 1860.
Isartor, Karlstor, ja Sendlinger Tor porttien lisäksi kaupungissa historiallisesti oli vielä Angertor (www.stadt-muenchen.net/bilder/gebaeude/tore/angertor_1856.jpg) sekä Schwabinger Tor (www.stadt-muenchen.net/bilder/gebaeude/tore/schwabingertor_1805_6.jpg), mutta nämä portit on ajan myötä purettu uusrakennusten tieltä.