Karlskirche Wien on yksi tärkeimmistä ja kauneimmista barokkityylin kirkkorakennuksista Alppien pohjoispuolella.
Karlskirche on merkittävin barokkityylinen hengellinen rakennus Wienissä, ja sen rakennutti keisari Karl VI.
Rakennuksen suunnitteli yksi merkittävimmistä Wienin arkkitehdeistä, Johann Bernard Fischer von Erlach, ja rakennustyöt aloitettiin vuonna 1716 ja kirkko valmistui vuonna 1739.
KUVA: Karlskirchen julkisivu, jota hallinnoivat varsinkin rakennuksen pylväät, jotka on tehty Rooman Trajanuksen pylvään esikuvan mukaan.
KUVA: Enkelipatsas Karlskirchen pääsisäänkäynnin edessä. Kirkon sisääntulo on kuitenkin nykyisin rakennuksen sivu-sisäänkäynnistä.
KUVA: Julkisivun latinankielinen kirjoitus “Vota mea reddam in conspectu timentium Deum” eli “Täytän lupaukseni niiden edessä jotka kunnioittavat Jumalaa” viittaa keisari Karl VI:n lupaukseen rakentaa kirkko, mikäli Wien selviää vuoden 1713 ruttoepidemiasta.
Kirkon rakentamisen taustalla oli sekä hengellisiä että poliittisia syitä.
Hengellisiin syihin kuului sen pyhittäminen kardinaali Carlo Borromeolle, jota pidettiin rutosta parantumisen suojeluspyhimyksenä, joka oli ajankohtainen aihe, kun Wien oli ruttoepidemian kourissa vuonna 1713.
Poliittisiin syihin, joiden takia rakennuksesta löytyy useita viitteitä antiikin Roomaan, kuului Wienin roolin painottaminen uutena Roomana, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunkina, ja Karl IV roolin korostaminen uutena Imperator Romanuksena, joista ensimmäinen oli Julius Caesar.
Rakennuksen huomattavimpiin yksityiskohtiin kuuluvat sen kaksi 33-metriä korkeaa Voiton pylvästä, jotka on mallinnettu Trajanin pylväistä Roomassa, sekä 72-metriä korkea Rooman Pietarinkirkon tyylinen kupoli, joka on arkkitehtuurillisesti harmoninen ympäröivien korkeiden pylväs-elementtien kanssa.
Sisältä kirkosta löytyy yksi kaupungin upeimmista kirkkoalttareista, jonka suunnitteli Johann Bernard Fischer von Erlach itse, sekä kupolin freskot, jotka teki Johann M. Rottmayr.
Freskojen tekemisen aikaan katolisen kirkon reformien vastainen propaganda oli ohjeistettu myös kirkkotaiteen alalle.
Tästä johtuen suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoinen kupolin freskon yksityiskohta on enkeli sytyttämässä Martti Lutherin kirjoituksia tuleen osiossa, jonka nimi suomennettuna on “Voitto luterilaisesta harhaopista”.