Katsaus laskettelu hissi tyyppeihin kuten ankkuri-, ja tuoli-, sompa-, ja naruhisseihin.
Erilaisista hiihtohissi tyypeistä yleisin suomalaisissa laskettelukeskuksissa on ankkurihissi, joka voi viedä kerrallaan maksimissaan kaksi laskettelijaa ylös, ja on saanut nimensä ankkurimuodostaan, tai käänteisestä T-kirjaimen muodostaan.
Ankkurihissejä on käytössä isommista pienempiin laskettelukeskuksiin.
Samaa perus-rakennetta käytetään myös kahdessa ankkurihissin tyyppisessä hississä, joista J-hissi toimii kuin yksipuolinen ankkurihissi, ja sompahissi, jossa hissi vetää laskettelijoita ylös napin kaltaisen laitteen avulla, joka asetetaan jalkojen väliin, pakaroille, nousun ajaksi.
Ensimmäiset ankkurihissit tulivat käyttöön 1940-luvun alussa, jolloin ne korvasivat pitkälti naruhissit suosituimpana hissimuotona.
Naruhissit olivat ensimmäinen lasketteluhissi tyyppi, ja ne keksi saksalainen Robert Winterhalder vuonna 1908.
Näiden laskettelu hissi tyyppien suhteellinen yksinkertaisuus on niiden käytön etuna, ja niiden käyttö aloitti lasketteluharrastuksen suosion Euroopassa, sillä ennen näitä hissejä, vain ne, jotka olivat valmiita kävelemään rinteen huipulle harrastivat laskettelua.
Yksinkertaisimmillaan naruhissi on koneella toimiva vetävä naru, josta vierestä kiinni pitäen, sukset tai lauta jalassa, laskettelijat pääsevät huipulle saakka.
Narussa voi olla myös kiinnipitämistä helpottavia pidikkeitä.
Suomessa on myös tuolihissejä useissa, varsinkin isommissa laskettelukeskuksissa, jotka mahdollistavat 1-8 henkilön rinnettä ylöskuljettamisen kerrallaan.
Tuolihissi on muotoilultaan vaijerissa kiinni olevia leveitä tuoleja, joihin laskettelijat istuvat rinteen ylösnousun ajaksi, ja turvallisuuden lisäämiseksi tuolihisseissä on turvakaari, joka lasketaan nousun ajaksi eteen.
Vaihtoehtoisesti joissain tuolihisseissä saattaa olla päälle laskettava kuomu, joka toimii sekä turvakaarena, että tuulensuojana.
Gondolihissi on Suomen oloissa varsin harvinainen lasketteluhissityyppi, sillä niitä on maassa vain kolme, kaksi Levillä ja yksi Ylläksen hiihtokeskuksessa.
Gondolihissi on rakenteeltaan ilmassa vaijerin varassa kulkeva kopillinen hissi, johon mahtuu kerrallaan noin 2-16 henkilöä.
Tällaisia hiihtohissejä käytetään yleisesti vain isoimpien laskettelukeskuksien yhteydessä, johtuen sen korkeasta kuljetuskapasiteetista ja kalliista hinnasta.
Koska Gondolahissit ovat niin yleisiä alppi-alueella Keski-Euroopassa, hissityypistä käytetään usein myös ranskankielistä nimeä “Télécabine” muissakin kielissä.
Taikamatto tyyppiset hiihtohissit ovat kohtalaisen yleisiä Suomessa, ja saavat nimensä lentävistä matoista joita legendoissa usein esiintyy.
Tällaiset hissit muistuttavat kuljetushihnaa joka on asennettu lumen tasalle, ja joihinkin taikamattohisseihin kuuluu osana myös tunneli tai katos, jota pitkin kuljetus tapahtuu elementeiltä suojassa.
Kuljetus taikamatolla tapahtuu siten, että laskettelija liukuu matolle rinteen juurella, ja seisoo matolla suksien tai lumilaudan osoittaessa eteenpäin. Liikkuva hihna vetää laskettelijan tässä asennossa ylös rinteelle.
Taikamaton etuna on sen oleminen vähiten uhkaava hissityyppi, varsinkin aloittelijoille ja lapsille, koska matolta ei ole korkeutta miltä tippua, ja hihnat ovat helpompia käyttää kuin esimerkiksi ankkurihissit.