Maximilianeum Munchen on Baijerin osavaltion parlamentin kokoontumisrakennus, joka on myös yksi kaupungin hienoimmista nähtävyyksistä.
Maximilianeum rakennus tuli kaupungin rakennussuunnitelmiin, kun kruununprinssi Maksimilian nousi hallitsijaksi vuonna 1848, ja hän oli tehnyt listan uudistustöistä hallitsijakauttaan varten jo vuonna 1839.
Rakennus oli osa kaupungin itäisen osan jälleenrakentamista, johon kuului uuden tien, Maximilianstrassen, rakentaminen, ja kadun varrelle tehtävät rakennukset, joihin tuli kuninkaan käskystä käyttää “Maximilian tyyliä”, joka perustui Anglosaksiseen uusgotiikan arkkitehtuuriin, mutta pohjimmaisena tarkoituksena oli yhdistää parhaat osat kaikista merkittävistä arkkitehtuurin tyylisuunnista modernin rakennustekniikoiden kanssa.
KUVA: Maximilianeum kuvattuna sille vievältä, Isar-joen ylittävältä Maximilianbrucke sillalta.
KUVA: Ilmakuva Maximilianeumin rakennuksista, joista vanhin osa on vuodelta 1874, ja uudemmat, modernimmat parlamentin toimistoja sisältävät rakennukset, vuosilta 1958, 1964 ja 1992.
KUVA: Näkymä Maximilianeumin rakennusten julkisivuun joka toimii point de vue itäisenä päätöspisteenä Maximilianstrasse kadulle, joka on mm. läntisiltä osiltaan yksi kaupungin parhaista ostoskaduista.
KUVA: Vaikka rakennus tehtiin alunperin uusgotiikan tyylisuunnan linjoja käyttäen, se viimeisteltiin julkisivunsa puolesta uusrenesanssityyliseksi Gottfried Semperin (fi.wikipedia.org/wiki/Gottfried_Semper) ohjauksessa. Julkisivun mosaiikit toimivat johdantona rakennuksen historialliselle käytölle korkeamman tason opetukselle ja oppimiselle. Esimerkkinä kuvassa oleva keskusmosaiikki, joka kuvaa keisari Ludvig IV:tä lahjoittamassa rahaa Ettal luostarille (www.kloster-ettal.de), joka on historiallisesti ollut ja on edelleen merkittävä oppimisen keskus eteläisessä Baijerin osavaltiossa.
KUVA: Lähestyminen Maximilianeumia kohti Maximilianstrassea pitkin on varsin dramaattinen, ja lähestymisen varrella on useita hienoja yksityiskohtia, kuten kuvan Pallas Athenen, viisauden jumalattaren patsas Maximilianbrucke sillalla.
KUVA: Maximilianstrassen varrella kohti Maximilianeumia löytyy myös kuvan Maxmonument, joka on omistettu Baijerin hallitsija Maksimilian II:lle, joka aloitti tiehankkeen vuonna 1850. Monumentin laella on kuningas itse kuvattuna kruunajaisviitassaan, ja patsaan juurella olevat hahmot ovat vertauskuvia hyveille. Nuori mies palmunlehti kädessään (kuvassa lähinnä) symboloi rauhaa ja rakkautta, nainen kirja ja miekka kädessään symboloi oikeudenmukaisuutta, mies kypärän kanssa (istuen leijonan päällä) kuvaa mielenlujuutta, ja nainen soihdun kanssa symboloi viisautta.
Maximilianeum Munchen rakennuksen suunnittelu pääsi käyntiin vuonna 1850, kun kuningas julisti kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun sen rakentamisen suhteen, tarkoituksena saada kaupunkiin “korkeamman tason oppimisen ja opetuksen instituutiolle”.
Vaikka kilpailun voitti vuonna 1854 Wilhelm Stier, Berliinin julkisten rakennustöiden johtaja, kuningas hylkäsi suunnitelman mm. kustannussyistä, ja antoi rakennuksen suunnittelun Friedrich Bürkleinille.
Peruskivi uuden rakennuksen rakentamiseksi muurattiin Maksimilian II:n toimesta vuonna 1857, mutta hän ei äkillisen kuolemansa johdosta vuonna 1864 nähnyt rakennuksen valmistumista vuonna 1874.
Rakennuksessa toimivat aina vuoteen 1918 saakka Studienstiftung (Stipendisäätiö) sekä hovipoikien koulu.
Tiloissa järjestettiin ennen toista maailmansotaa usein myös erilaisia taidenäyttelyitä, ja sen ylimmässä kerroksessa toimi kahvila, joka tarjosi mahtavat panoramiset näkymät yli Munchenin kaupungin.
Rakennus tuhoitui pahoin toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa, ja sen jälleenrakennustyöt aloitettiin vuonna 1949, ja jälleenrakennuksen tarkoituksena oli myös saada Maximilianeumista toimitilat Baijerin Landtag:lle, eli osavaltion parlamentille.
Jälleenrakennettu Maximilianeum Munchen osoittautui kuitenkin nopeasti liian pieneksi parlamentin käyttöön, ja siihen lisättiin uudisrakennuksia vuosina 1958, 1964 ja 1992.
Rakennuksen sisältä löytyy useita merkittäviä taideteoksia, kuten kuningas Maksimilian II:n muotokuva, jonka on tehnyt Julius Zimmermann, Philipp Foltzin taideteos “Henrik Leijonan Fredrik Barbarossan Nöyryytys”, ja teos “Kaarle Suuren Kruunajaiset”, tekijänä Friedrich Kaulbach (1861).
Kuningas Maksimilian II teetätti kaikkiaan 30 erilaista taideteosta rakennusta varten, ja suurin osa niistä kuvaa merkittäviä tapahtumia maailmanhistoriasta.