Moulin Rouge Pariisi (“Punainen tuulimylly” ranskaksi) on maailman kuuluisin kabaree, jonka Joseph Oller ja Charles Zidler perustivat vuonna 1889 Pigallen punaisten lyhtyjen kaupunginosaan.
Moulin Rouge kabaree perustettiin vuonna 1889, ja se sijaitsee Pariisin Pigallen kaupunginosan Boulevard de Clichy kadulla.
Paikka tunnetaan ulkoisesti varsinkin sen katolla olevasta massiivisesta punaisesta tuulimyllystään.
Kansainvälistä kuuluisuutta Moulin Rouge on parhaiten saanut sen asemasta modernin can-can tanssin synnyinpaikkana.
KUVA: Moulin Rouge kuvattuna sen edustalta menevältä Boulevard de Clichyltä. Paikan tuntumasta löytyvät useat Pariisin keskustan lähialueiden halvimmista hotelleista, johtuen osittain kaupunginosan maineesta punaisten lyhtyjen alueena.
KUVA: Moulin Rougen julkisivu iltavalaistuksessa, jolloin myös sen päällä olevan myllyn siivekkeet pyörivät (toisin kuin päivällä).
KUVA: Lähikuva Moulin Rougen katon tuulimyllyllystä, otettuna paikan sisäänkäynnin vierestä.
Tanssin alkuperä oli kurtesaanien viettelevässä tanssissa, mutta Moulin Rougen can-can tanssi-esitykset kehittyivät ajan ja uuden omistajan myötä, kun Paul Flers hankki paikan vuonna 1904.
Hän antoi arkkitehti Edward Niermansille tehtäväksi muuttaa paikan musiikkihalliksi, joka olisi sovelias jopa ooppera-esityksille.
Uusi kabaree tila pystyi majoittamaan maksimissaan 2200 asiakasta, ja siihen kuuluivat parvia sekä yläkerrassa oleva ravintola, josta pystyi seuraamaan show esityksiä.
Näiden uudistusten jäljiltä can can kehittyi uuteen suuntaan, kun uudet puitteet ja parantunut maine houkuttelivat useita entisiä balettitanssijoita can can tanssin pariin, ja nämä kehittivät tanssia esimerkiksi sisältämään korkeita potkuja ja akrobaattisia temppuja.
Can can muuttuikin omaksi viihdykemuodokseen ja tyylilajin mukaisia kabaree paikkoja avattiin vähitellen ympäri Eurooppaa.
Moulin Rouge menettikin suurimmilta osiltaan entisen maineensa ‘korkeatasoisena bordellina’, ja paikan spektaakkelimaisista kabaree esityksistä tuli nopeasti Ranskan seurapiirien suosima.
Vaikka tanssi on kehittynyt kurtesaanien kehittämästä versiosta huomattavasti vähemmän suorasukaiseksi ja karuksi, can can tanssin koreografia on aina kuitenkin ollut hieman “risqué” ja provokatiivista.
Moulin Rouge Pariisi (yhdessä Folies Bergèren (www.foliesbergere.com) kanssa) toimi myös pioneerina puoli-alastoman tanssin ja “tableaux vivants” (en.wikipedia.org/wiki/Tableau_vivant) tyylin kehittämisessä.
Yksi maamerkki tässä suhteessa Moulin Rougessa oli vuosi 1907 kun Germaine Aymos niminen näyttelijätär esiintyi kuuluisasti pukeutuneena vain kolmeen erittäin pieneen simpukankuoreen.
Nykyään Moulin Rouge on suosittu aikuisten nähtävyys Pariisissa, ja tarjoaa alkuperäiseen tyyliin tehtyjä can can esityksiä 1900-luvun alun ranskalaisessa viihdyttävässä ja romanttisessa miljöössä.
Paikka on omien kabaree esitystensä ohella ollut kautta aikain myös suosittu esiintymislava muille artisteille, ja siellä esiintyneisiin kuuluvat muun muassa Liza Minelli, Elton John, Frank Sinatra, sekä Édith Piaf.
Moulin Rouge on ollut taiteilijoiden ikuistamisen suosiossa aina post-impressionisti taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin (fi.wikipedia.org/wiki/Henri_de_Toulouse-Lautrec) 1800-luvun lopun maalauksista lähtien, ja siitä on tehty kaikkiaan kuusi erilaista elokuvaa.
Elokuvista monille tunnetuin on Nicole Kidmanin ja Ewan McGregorin tähdittämä vuoden 2001 Moulin Rouge! elokuva. Toinen kuuluisa paikasta tehty elokuva on Pierre La Muren “Moulin Rouge” kirjaan pohjautuva 1952 elokuva, pääosissaan Jose Ferrer ja Zsa-Zsa Gabor.
Nykyinen Moulin Rouge Pariisi, jonka on omistanut vuodesta 1951 Jacki Clérico, pääesitys on nimeltään “Féerie” (suomeksi “Fantasia”), joka sisältää 4 pääesitystä ja yhteensä 69 laulua.
Show sisältää kaikkiaan 100 taiteilijan ryhmän, mukana “Les Doriss Girls”, tanssijoita, akrobaatteja, taikureita, sekä pellejä.
Kutakin revue show esitystä esitetään noin 10 – 12 vuoden ajan, ja uuden Moulin Rouge esityksen onkin määrä avautua pian.
Tradition mukaisesti uuden esityksen nimi alkaa “F” kirjaimella. Vuodesta 1963 esitysten nimet ovatkin olleet:
1963 – 1965 : Frou-Frou
1965 – 1967 : Frisson
1967 – 1970 : Fascination
1970 – 1973 : Fantastic
1973 – 1976 : Festival
1976 – 1978 : Follement
1978 – 1983 : Frénésie
1983 – 1988 : Femmes, Femmes, Femmes
1988 – 1999 : Formidable
2000 – : Féerie
Paras tapa tutustua Moulin Rougeen on luonnollisesti nähdä kabaree esitys sen tiloissa (lähin metroasema jolla pääset paikalle on “Blanche”), ja pääset paikan tunnelmaan vaikkapa katsomalla Christina Aguileran, Pinkin, Lil’ Kimin, Missy Elliotin, ja Mýan musiikkivideon “Lady Marmalade” (www.youtube.com/watch?v=RQa7SvVCdZk), jonka inspiraatio oli Moulin Rouge.
Voit tutustua shown yksityiskohtiin, esitysaikoihin, lipun hintoihin, ja muihin tietoihin paikan virallisten nettisivujen kautta, osoitteessa www.moulinrouge.fr.
Jos tilaat esityksen ohella shamppanjaa, et ole ainoa, sillä Moulin Rougen asiakkaat ovat yksi maailman isoimmista shamppanjan asiakaskunnista 240 000 pullon vuosittaisella kulutuksellaan.