Palais Bourbon Pariisi on Ranskan kansalliskokouksen, alemman lakeja säätävän kamarin, Versaillesin Grand Trianon palatsin tyyliin tehty rakennus.
Palatsi rakennettiin alunperin Ludvig XIV:sta ja Françoise-Athénaïsin tyttärelle, Louise-Françoise de Bourbonille, italialaisen Lorenzo Giardinin suunnitelmien mukaisena. Sitä rakennettiin aina vuodesta 1722 vuoteen 1728.
Rakennus ei ollut kuninkaallinen residenssi, vaan ranskalaisin termein “maison de plaisance”, joka kuitenkin sijaitsee yhdellä keskeisimmistä paikoista Pariisia, aivan Louvren ja Place de la Concorde aukion vieressä.
KUVA: Palais Bourbon kuvattuna sen ja Place de la Concorde aukion yhdistävältä Pont de la Concorde sillalta.
KUVA: Palatsin edustalla on upea kavalkadi erilaisia antiikin mytologiasta otettuja symbolisia patsaita sekä hahmoja Ranskan poliittisen historian varrelta, joihin kuuluu kuvan “L’Hopital le conciliateur” patsas, joka kuvaa Michel de L’Hopitalia (en.wikipedia.org/wiki/Michel_de_L’Hopital), 1500-luvun ranskalaista valtiomiestä.
KUVA: Lähikuva palatsin päätykolmion Jean-Pierre Cortotin bas-relief kohokuvateoksesta vuodelta 1841, joka esittää antiikin asuun puettua “Ranska” hahmoa, seisoen valtaistuimen edessä, mukanaan Voima ja Oikeudenmukaisuus, kutsuen eliittiä säätämään lakeja.
Palais Bourbon Pariisi siirtyi vuonna 1756 Ludvig XV:sta omistukseen, ja hän myi sen edelleen Louis Josephille, Condén prinssille, jonka alaisuudessa rakennusta laajennettiin vuodesta 1765.
Ranskan vallankumouksen aikaan (1789-99) Palais Bourbon kuitenkin kansallistettiin vuonna 1791, ja vallan ottanut Viidensadan Neuvosto (fi.wikipedia.org/wiki/Viidensadan_neuvosto) kokoontui palatsissa vuodesta 1795.
Talosta maanpakoon ajettu ylhäisöperhe jätti jälkeensä laajan, vieläkin tallella olevan upean, Eugène Delacroixin myöhemmin 1800-luvulla koristeleman kirjaston, jonka helmiin kuuluvat muun muassa Jeanne d’Arcin oikeudenkäynnin pöytäkirjat, joukko Jean-Jacques Rousseaun alkuperäisiä käsikirjoituksia, sekä “Codex Borbonicus” (en.wikipedia.org/wiki/Codex_Borbonicus).
Pian kansallistamisen jälkeen, Napoleonin otettua vallan maassa, palatsiin lisättiin vuosina 1806-10 kaksitoista antiikin Kreikan temppeleiden tyylistä pylvästä, ja sen portiikki (fi.wikipedia.org/wiki/Portiikki) osion Bernard Poyetin suunnittelema monumentaalinen päätykolmio, joka heijastaa tyyliä jota käytettiin myös rue Royale kadun päädyssä olevan Eglise de la Madeleinen päätykolmiossa.
Palatsin edustalta löytyy neljä patsasta jotka kuvastavat valtion roolia ja hallinnon organisointia (Maximilien de Sully, Jean – Baptiste Colbert, Henri François d’Aguesseau, ja Michel de L’Hospital patsaat), ja toisaalta sivustoilta löytyvät patsaat Athenalle (viisauden jumalatar, tekijä Philippe-Laurent Roland Giustiniani Minerva temppelin Minerva Medica patsaan, jota säilytetään Vatikaanin museossa (mv.vatican.va), mukaisena) ja Themikselle (Jean-Antoine Houdonin tekemä titaanitar, joka symboloi oikeudenmukaisuutta, pitäen vasemmassa kädessään vaakaa).
Julkisivuun kuuluu myös kaksi vuodelta 1837 peräisin olevaa bas-relief kohokuvateosta. Teoksista oikeanpuolinen esittää François Ruden tekemää Prometheusta elävöittämässä taiteita (arkkitehtuuri, kuvanveisto, maalaus, musiikki, ja runotaide) ja vasemmalla oleva James Pradierin teos esittää julkista koulutusta (Minerva opettamassa aakkosia nuorille lapsille, yhdeksän muusan ja uskonnollisen opetuksen hahmon ympäröimänä).
Palatsi palautui hetkellisesti takaisin Condén prinssin omistukseen 1800-luvulla, mutta siitä tuli virallisesti kansallisomaisuutta vuodesta 1827, jona se on säilynyt nykypäiviin saakka.
Palais Bourbonin vierestä löytyvä Hôtel de Lassay (fr.wikipedia.org/wiki/Hôtel_de_Lassay), joka on yhteydessä rakennukseen yhdyshallin kautta, on ollut myös kansallisomaisuutta vuodesta 1843 alkaen, ja toimii nykyisellään Kansalliskokouksen presidentin virallisena asuinpaikkana.
Assemblée National kansalliskokouksen käytössä on Palais Bourbonin ja Hôtel de Lassayn ohella käytössä myös kolme muuta rakennusta alueella kamarin jäseniä ja heidän avustajiaan varten.