Palais Royal Pariisi on historiallinen palatsi, jota kutsuttiin aikanaan myös Palais-Cardinal nimellä, ja jonka kuuluisa Kardinaali Richelieu rakennutti vuonna 1629.
Palais Royal Pariisi eli historiallinen Palais Cardinal, sijaitsee vastapäätä Place du Palais-Royal aukiota sekä Louvren pohjoissiipeä.
Palais Cardinal toimi alunperin asuinpaikkana Kardinaali Richelieulle, joka toimeksiantoi arkkitehti Jacques Lemercierille sen suunnittelun.
Rakennustyöt, jotka alkoivat vuonna 1622, saatettiin päätökseen vuonna 1629, ja Richelieun kuoltua vuonna 1642 palatsi jäi kruunun haltuun.
KUVA: Näkymä Palais Royalin Conseil d’Etat rakennuksen julkisivuun, sen jaLouvren museon rakennusten väliseltä aukiolta, josta on käynti muun muassa Pariisin metron linjojen M1 ja M7 asemalle “Palais Royal – Musée du Louvre”.
Palatsi toimi kuninkaallisten asuttamana palatsina Ludvig XIII:sta kuoltua, kun kuningataräiti Anne ja hänen kaksi nuorta lastaan, kuningas Ludvig XIV ja Filip, d’Anjoun herttua, muuttivat rakennukseen.
Vuodesta 1649 palatsi toimi asuinpaikkana myös Englannin sisällissodan vuoksi maanpakoon ajetulle Englannin kuningattarelle, Henrietta Marialle (en.wikipedia.org/wiki/Henrietta_Maria_of_France), ja hänen nuorimmalle tyttärelleen prinsessa Henrietta-Annelle, jotka tulivat asumaan rakennukseen siskonpoikansa, kuningas Ludvig XIV:sta, kutsumana.
Henrietta Maria meni myöhemmin naimisiin Ludvig XIV:ta veljen, Filipin, kanssa vuonna 1661 palatsin kappelissa, ja heidän avioliittonsa myötä Palais Royalista tuli myös Orléansin herttuaiden hallintopalatsi.
Maria Henriettan tytär, Orléansin herttuatar, toimeksiantoi palatsin rikkaiden puutarhojen rakentamisen, joiden sanottiin valmistuessaan olleen kauneimmat koko Pariisin alueella.
Palais Royalista tuli nopeasti koko Euroopan sosiaalisen elämän keskus, jossa Ranskan seurapiirien “crème de la crème” kokoontui.
Tyypillisiin vieraisiin, aina ennen Orléansin herttuatteren kuolemaa vuonna 1670, kuuluivat kuninkaallisen perheen jäsenet kuten kuningataräiti Anne, Montpensierin herttuatar, sekä Condén prinsessa.
Kun kuningas Ludvig XIV:sta kuoli vuonna 1715, hänen viisivuotias lapsen-lapsen-lapsensa seurasi kuningasta kruunulle, ja Orléansin herttuasta tuli regentti (fi.wikipedia.org/wiki/Regentti) Ranskan hallitsija, asettaen maan hallinnon Palais-Royaliin, sillä aikaa kun nuori kuningas asui läheisessä Tuileriesin palatsissa, varttuen kohti vallan haltuunottoa.
Seuraava suuri muutos Palais-Royalin roolissa tapahtui Orléansin herttua Ludvig Filip II:sen aikana, vuodesta 1780 eteenpäin, jolloin hän laajennutti ja jälleenrakennutti kompleksin ja sen puutarhat (vuosina 1781-1784).
Vuonna 1784 Palais-Royal avautuikin uudelleen kauppa- ja viihde-elämänkeskuksena, johon kuului yhteensä 145 erilaista palvelua ja kauppaa, mukana erilaiset putiikit, kahvilat (kuten Café de Foy, Café Lamblin), salongit, kioskit, kirjakaupat, mutta myös museoita.
Palais Royal oli auki kaikkien yhteiskuntaluokan kävijöille, tehden paikasta nopeasti yhden Pariisin tärkeimmistä kauppapaikoista ja sosiaalisen elämän keskuksista kahviloidensa vuoksi.
Palatsissa sijaitsi tuolloin myös yksi kaupungin tärkeimmistä julkisista teattereista, josta tuli vuonna 1799 nykyinen Comédie-Française teatteri, joka tunnetaan myös nimellä Théâtre-Français.
Aivan ensimmäinen teatteri Palais-Royalissa toimi jo kardinaali Richelieun aikana vuodesta 1641.
Ranskan vallankumouksen vuosien 1789-93 aikana, Orléansin herttua, Louis Philippe d’Orléans (fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Philippe_Joseph), tuli tunnetuksi “Philippe Égalité” nimellä kansan suosionsa takia, ja hän myös jälleennimesi Palais-Royalin “Palais de l’Égalité” nimellä, koska varsinkin sen nimekkäät kahvilat toimivat useiden vallankumouksellisten ajatusten ja toimien lähtöpisteenä.
Palais Royal oli periodilla 1780-luku – 1837 suosionsa huipulla Pariisin poliittisen ja sosiaalisen elämän keskuksena, ja useiden kaupungin suosituimpien ravintoloiden sijaintipaikka, joista kuuluisin on vieläkin avoinna oleva “Le Grand Vefour” (www.grand-vefour.com).
Orléansin herttuan kuoltua 1793 paikasta tuli valtion omaisuutta, ja se uudelleennimettiin Palais du Tribunat – nimellä vuoteen 1807 saakka.
Paikka palautui Orléansin herttuaiden hallintaan vuonna 1814, Ranskan jälleenrakennuksen periodilla, jolloin palatsissa työskenteli myös nuori Alexandre Dumas, ja Palais Royal pysyi Orléansin herttuaiden hallinnassa aina vuoteen 1848.
Nykyään palatsi pitää sisällään Conseil d’État (www.conseil-etat.fr) organisaation, maan presidentin lainoppineen avustuslaitoksen, sekä kulttuuriministeriön toimitilat.