Pariisin oopperatalo eli Palais Garnier on Charles Garnierin suunnittelema 2200-paikkainen uusbarokkityylinen palatsi, jossa Opéra National de Paris toimi vuoteen 1989 saakka.
Palais Garnier, joka vuoteen 1989 tunnettiin nimellä Opéra de Paris, on kaikkiaan kolmastoista teatterirakennus joka isännöi Pariisin oopperaa sen jälkeen, kun Ludvig XIV:sta perusti sen vuonna 1672.
Garnier palatsi rakennettiin kuningas Napoleon III:nen toimeksiannosta, ja sen suhteen järjestetyn arkkitehtuurikilpailun, johon tuli 171 erilaista ehdotusta, voitti Charles Garnier.
KUVA: Näkymä Palais Garnierin julkisivuun Avenue de l’Opéra kadun päädyssä. Kuva on otettu Place de l’Opéra aukiolta, aivan metro-asema “Opéra”:n sisäänkäynnin vierestä. Pääset Opéra-asemalle Pariisin metrolinjoilla M3, M7, ja M8.
KUVA: Ensimmäisen kerroksen loggia-parvi, joka on tehty Italian renesanssityyliin, sisältää huomattavimpana kohokohtanaan rivin Louis-Félix Chabaudin tekemiä rintakuvia, jotka esittävät säveltäjiä Daniel-François-Esprit Auber, Ludwig van Beethoven, Giacomo Meyerbeer, Wolfgang Amadeus Mozart, Gaspare Spontini, Philippe Quinault, Gioacchino Rossini, sekä Jacques Fromental Halevy. Kuvassa vasemmalta lukien rintakuvat Beethovenille, Mozartille, ja Spontinille.
KUVA: Palais Garnier sisältää joukon veistoksia taiteiden maailmasta. Kuvan Eugène Guillaumen veistostyö “La Musique instrumentale” (“Instrumentaalimusiikki”) sijaitsee palatsin läntisellä julkisivulla.
Uusbarokkityylistä palatsia rakennettiin 15 vuoden ajan, vuosina 1860-1875, ja rakennustyöt viivästyivät useista tuolle periodille osuneista merkittävistä tapahtumista johtuen, kuten vuoden 1870 sota (fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan-Preussin_sota).
Valmistumisensa jälkeen Pariisin oopperatalo on inspiroinut useita muita rakennuksia Ranskan ulkopuolella, mukaanlukien Juliusz Słowacki teatteri (en.wikipedia.org/wiki/Juliusz_Słowacki_Theatre) Puolan Krakovassa, Thomas Jefferson Building (en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Jefferson_Building) Washington D.C.:ssä, sekä Teatro Amazonas (en.wikipedia.org/wiki/Amazon_Theatre) Brasiliassa.
Palais Garnier, jonka Ranskan toisen keisarikunnan tyylin pidettiin olevan yliampuva, ei ollut välittömästi paikallisesti kriitikoiden tai yleisön keskuudessa suosittu.
Napoleon III:nen vaimon, keisarinna Eugénien sanotaan kysyneen Garnierilta: “Mikä tämä tyyli on? Se ei ole tyyli ollenkaan! Se ei ole Kreikkalainen, eikä Ludvig XVI, eikä edes Ludvig XV!” Garnierin sanotaan vastanneen, “Ei, ne tyylit ovat vanhentuneita. Tyyli on Napoleon III:s. Ja sinä valitat?”
Oopperatalon virallinen nimi oli alunperin “Académie Nationale de Musique – Théâtre de l’Opéra”, joka vaihtui vuonna 1978 “Théâtre National de l’Opéra de Paris” nimeksi.
Pariisin ja Ranskan merkittävin oopperaryhmä, Opéra National de Paris, toimi palatsin tiloissa aina vuoteen 1989 saakka, jolloin se muutti juuri valmistuneeseen Opéra Bastille (fi.wikipedia.org/wiki/Opéra_Bastille) rakennukseen.
Muuton myötä oopperatalon nimeksi tuli Palais Garnier arkkitehdinsä mukaan, vaikkakin sen virallisempi titteli, “Académie Nationale de Musique”, lukee edelleen julkisivun keskellä.
Paikka tunnetaan kuitenkin yleisesti vielä myös “Paris Opéra” nimellä, samaan tapaan kuin muutkin teatterirakennukset jotka ovat toimineet pääasiallisina oopperanäyttämöinä Pariisin oopperan perustamisesta saakka.
Palais Garnierin edeltäjä kaupungin oopperatalona oli Théâtre de l’Académie Royale de Musique (en.wikipedia.org/wiki/Théâtre_de_l’Académie_Royale_de_Musique).
Palais Garnier on hieman edeltäjäänsä pienempi, ja tarjoaa lattiatilaa kaikkiaan 11 000 neliömetrin verran, mahduttaen parhaimmillaan 2200 henkilön yleisön parvilleen.
Oopperatalon päälava on massiivinen, ja sille mahtuu jopa 450 esiintyjän seurue kerrallaan.
Voit tutustua Pariisin oopperatalo rakennukseen muun muassa kiertokäynnin avulla, mutta paras tapa tutustua Opéra Garnier palatsiin on käydä katsomassa esitys (www.operadeparis.fr), joita sen tiloissa edelleen järjestetään.
Rakennuksesta löytyy myös oopperamuseo, jossa näytillä on vaikuttava kokoelma esiintymisasuja, piirustuksia, sekä näyttämökulisseja.