Sainte-Marie-Majeure katedraali Marseille edustaa roomalais-bysanttilaista arkkitehtuuria, ja kirkko rakennettiin vuosina 1852-1893.
Cathédrale Sainte-Marie-Majeure de Marseille kirkon rakentaminen tapahtui periodina, jolloin kaupunkiin rakennettiin, nopean taloudellisen, sosiaalisen elämän, väestönkasvun aikana, useita monumentaalisia rakennuksia, mukaanlukien Gare Saint-Charles rautatieasema (1848), Palais de la Bourse (1852), Palais Longchamp (1862), Palais du Pharo (1854), Palais des Arts (1864), sekä Basilique Notre-Dame de la Garde(1864).
KUVA: Marseillen katedraali kuvattuna sen Port Moderne sataman puoleiselta sivulta, Avenue Vaydoyer kadulta.
Katedraalin arkkitehtina toimi ensin Leon Vaudoyer, jonka työtä jatkoi Jacques Henri Esperandieu vuodesta 1872, ja Henri Antoine Révoil vuodesta 1874.
Cathédrale de la Major sijaitsee esplanadilla Marseillen Vieux Port sataman ja uudemman kauppasataman välissä, lähellä Jolietten kaupunginosaa ja Fort Saint-Jean linnoitusta. Katedraali sijaitsee paikalla jossa on sijainnut useita merkittäviä kirkkoja aina 400-luvulta alkaen.
Se rakennettiin hieman länteen vanhan romaanisen arkkitehtuurityylin kirkon, jota kutsuttiin nimellä “Vieille Major”, jäänteistä.
Sainte-Marie-Majeure on ainoa katedraali, joka rakennettiin 1800-luvun aikana Ranskassa, ja se on myös yksi suurimmista kirkoista joka on rakennettu keskiajan jälkeen.
Sen suunnittelussa oli tarkoitus korostaa kaupungin perustamisen lähtökohtia (Phocaean Kreikkalaiset vuonna 600 e.Kr.) sekä Marseillen asema “Porttina Itään”, jota vahvisti sen voimakas satama-toiminnan aktiviteetti.
Kirkon mittasuhteet, 142 m pituus ja 20 m korkeus (tornit ovat parhaimmillaan 60 m korkeita ja keskuskupoli 70 m) ovat vertailukelpoisia Pyhän Pietarin basilikaan Roomassa, ja kirkkoon mahtuu parhaimmillaan noin 3 000 ihmistä.
Leon Vaudoyerin suunnitelma pohjapiirrustuksen muodon puolesta heijastaa samaa Roomalais-Bysanttilaistyyliä, jota käytettiin myös toisessa Marseillen merkittävässä kirkossa, Notre-Dame de la Gardessa.
Se, että kirkosta löytyy samanaikaisesti kupoleita ja torneja johtuu arkkitehdin saamasta inspiraatiosta symboloida sekä itää että länttä, samaan tapaan joka muistuttaa Istanbulin kirkkojen tyyliä.
Katedraalin rakentamiseen käytettiin useita aikansa merkittävimpiä rakennusmateriaaleja, mukaanlukien Firenzen vihreää kiveä, Carreran valkoista marmoria, ja Venetsialaisia mosaiikkeja.
Myös kirkon sisäosiin on tuotu elementtejä bysanttilaisesta tyylistä, mukaanlukien marmorielementtien rakenteet ja kupoleiden koristelut, joissa käytettiin esikuvana Luccan ja Sienan kaupunkien katedraaleja.
Kirkon kohokohtiin kuuluvat sen julkisivua hallitsevat kaksi tornia, joiden huipuilla on kupolit.
Julkisivun yksityiskohtiin kuuluvat myös seitsemän korkeaa patsasta, joiden keskellä on Jeesusta esittävä patsas, jota ympäröivät apostolit Pietari, Paavali, ja Lasarus (joka perimätiedon mukaan oli Marseillen kaupungin ensimmäinen piispa (en.wikipedia.org/wiki/Lazarus_of_Bethany#Bishop_of_Marseille)), sekä Jeesuksen seuralaiset, Maxim, Mary Magdalena, ja Maryn sisko Martha, kaikki Provencen maakunnan legendaarisia suojeluspyhimyksiä.
Kirkon aukiolla on puolestaa Monsignor Belsuncen patsas. Hän tuli kuuluisaksi viimeisen suuren Ranskan ruttoepidemian aikana vuonna 1720, ja kirkon veranta-osiota kattaa siniset ja kultaiset mosaiikit, joiden inspiraation lähteenä oli varsinkin Galla Placidia mausoleumi Ravennassa (en.wikipedia.org/wiki/Mausoleum_of_Galla_Placidia).
Kirkon sisätilojen kohokohtiin kuuluvat esimerkiksi kuvanveistäjä Louis Bottinelllyn tekemät monumentaaliset, neljää evankelistaa esittävät patsaat.