Tampereen raatihuone on upea uusrenessanssityylinen julkisrakennus kaupungin keskustorin laidalla.
Raatihuone, jonka suunnitteli arkkitehti Georg Schreck, valmistui vuonna 1890 palatsimaiseen uusrenesanssityyliin.
Alkuun raatihuoneella toimivat kaikki kaupungin virastot, mukaanlukien maistraatti, raastuvanoikeus ja poliisilaitos, ja talon juhlasali oli vuosien mittaan muun muassa kaupunginvaltuuston kokoustilana.
KUVA: Näkymä raatihuoneen julkisivuun kuvattuna keskustorilta, aivan Tampereen Teatterin, toisen kuuluisan torilla olevan rakennuksen, edustalta.
KUVA: Lähikuva keskustorin suihkulähteestä, jonka Wilhelm von Nottbeck (fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_von_Nottbeck) lahjoitti Tampereen kaupungille vuonna 1882, ja joka toimi kaupungin ensimmäisenä vesijohdon päätepisteenä.
KUVA: Leijonanpää yksityiskohta raatihuoneen julkisivusta, pääsisäänkäynnin päältä.
Rakennus on historiansa aikana näytellyt merkittävää roolia Suomen historiassa, sillä sen parvekkeelta, vuoden 1905 suurlakon aikaan, luettiin Tampereen punainen julistus (fi.wikipedia.org/wiki/Punainen_julistus).
Julistuksessa vaadittiin Suomen senaatin eroa ja yleistä ja yhteistä äänioikeutta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä sensuurin lopettamista, ja se oli painettu punaiselle paperille, mistä sen nimi juontuu (eikä julistuksen nimi siten viittaa vasemmistoon).
Ensimmäisen jälleenrakennus periodin palatsi sai 1960-luvun puolivälissä, kun sen tilat kunnostettiin edustustilaksi, ja kunnostui toi esiin ala-aulassa, yläaulassa ja juhlasalissa peitossa olleet alkuperäiset koristemaalaukset.
Merkittävä osa nykyisistä rakennuksessa olevista taideteoksista on tullut lahjoituksina, ja tarjolla on suomalaisen taiteen parhaimmistoa, mukana muun muassa teoksia mestareilta Albert Edelfelt, Akseli Gallén-Kallela, Helene Schjerfbeck, Hjalmar Munsterhjelm, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt.
Talo, johon mahtuu parhaimmillaan 720 vierasta, toimii nykyisin suosittuna edustustilana, ja siellä järjestetäänkin vuosittain noin 220 kutsuvierastilaisuutta.