Vanha kirkko Tampere on puinen, vuodelta 1824 peräisin oleva ristikirkko kaupungin keskustorin laidalla.
Tampereen vanha kirkko valmistui vuonna 1824 uusklassiseen tyyliin italialaissyntyisen arkkitehti Carlo Bassin suunnitelmien pohjalta.
Ennen kirkon valmistumista Tampereella oli kirkkokäyttöön tilat ainoastaan Tammerkosken kartanon väentuvasta muodostetun saarnahuoneen muodossa.
KUVA: Vanha kirkko nähtynä Tampereen raatihuoneen edestä kohti Tammerkoskea.
Kirkon kellotapulin, joka valmistui neljä vuotta kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1828, suunnitteli Carl Ludvig Engel (fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Ludvig_Engel), jonka kädenjälkeä on myös vuodelta 1830 peräisin oleva Tampereen asemakaava.
Kirkon sisätiloihin lisättiin vuonna 1831 R. W. Ekmanin (fi.wikipedia.org/wiki/R._W._Ekman) maalaama, Kristusta Getsemanessa esittävä alttaritaulu.
Muutamaa vuotta myöhemmin kellotapuliin asennettiin Tampereen ensimmäinen julkinen ajannäyttäjä, yksiviisarinen, vain tunnit näyttävä tornikello, joka on edelleen paikallaan.
Kirkkoa alettiin kutsua “vanhaksi kirkoksi” uuden eli Aleksanterin kirkonvalmistuttua vuonna 1881.
Kirkkoa on sekä jälleenrakennettu että restauroitu alkuperäiseen kuntoonsa sen historian aikana, joka on johtanut siihen, että rakennuksen julkisivusta löytyy uusrenesanssin piirteitä 1890-luvulta, mutta sisätiloiltaan paikka edustaa uusklassista arkkitehtuuria.
Muiden keskeisten Tampereen kirkkojen tapaan se on nykyisin suosittu vihkikirkko, jonka istumapaikoille mahtuu parhaimmillaan 310 vierasta.