Yhdysvallat 1800-luvulla eli voimakkaan maantieteellisen laajentumisen, sisällissodan, ja teollisen talouden kasvun aikaa.
1800-luku alkoi maan koon tuplaantumisella, kun presidentti Thomas Jefferson osti Ranskalta ($15 miljoonalla) suurimman osan sen maista Pohjois-Amerikan alueella, johon kuuluivat nykypäivän Louisianan ja Mississippin osavaltiot.
Saadakseen tietää mitä hän oli itse asiassa juuri ostanut Jefferson lähetti alueita tutkimaan kuuluisan, matkan johtajien mukaan nimetyn Lewis ja Clark tutkimusretken, joka löysi muun muassa Missouri joen ja kalliovuoret.
Vaikka Englantilaiset olivat allekirjoittaneet Pariisin rauhansopimuksen vuonna 1783 (joka antoi virallisesti Yhdysvalloille itsenäisyyden), puolittainen sotatila jatkui aina 1800-luvun puolelle.
Tilanne johti jopa sotaan, kun vuonna 1812 Yhdysvallat julisti sodan englannille, jota kesti yli kaksi vuotta.
Francis Scott Key, katsellessaan Yhdysvaltalaisten menestyksellistä Baltimoren ja Fort McHenryn puolustusta sodan aikana, kirjoitti “Star Spangled Banner” laulun sanat, josta tuli nykyinen maan kansallislaulu.
Sota johti myös siihen, että Amerikkalaisten halu sille, että Eurooppalaiset pysyvät kotonaan Euroopassa, kasvoi. Preisdentti James Monroe julistikin vuonna 1823 ns. “Monroen Doktriinin” jossa hän julisti Pohjois- ja Etelä-Amerikan suljetuksi Eurooppalaiselle kolonialismille.
Doktriinin myötä USA alkoi myös ensimmäistä kertaa kehittämään voimakkaasti omia puolustusvoimiaan suurvallan tasolle.
Yhdysvallat 1800 luvulla oli voimakkaan talouskasvun aikaa, ja New York Citystä tuli maan teollisen toiminnan keskus.
Talouskasvua edisti varsinkin Amerikkalaisten edistyksellinen rautateiden käyttö teollisuuden tarpeisiin, ja 1830-luvulle tultaessa rautateitä oli useiden satojen kilometrien pituudelta, yhdistäen esimerkiksi keskisen Yhdysvaltain vilja-aitan teolliseen itärannikkoon.
USA sai liittovaltiona suurimmaksi osakseen nykyisen muotonsa 1830-ja 1840-luvuilla.
1830-luvulle tultaessa Meksiko, joka oli voittanut itsenäisyytensä Espanjalta, hallitsi vielä Kalifornian ja Teksasin osavaltioita.
Vuonna 1836 kuitenkin joukko Teksasilaisia aloitti vallankumouksen, ja Meksikolaiset vastasivat tekemällä hyökkäyksen Alaamon linnoitukseen San Antoniossa. Piiritys kesti kaksi viikkoa, ja puolustajista (joihin kuului esimerkiksi legendaarinen Davy Crockett) vain yksi jäi henkiin.
Taistelu kulutti kuitenkin Meksikon valtion voimavaroja sen verran, että se hävisi lopulta sodan, vaikka voittikin Alamon taistelun. Teksas liittyi Yhdysvaltoihin vuonna 1845.
Kalifornian kohtalon ratkaisi kullanetsijöiden ryntäys alueelle, joka keikautti asukasmäärän niin ratkaisevasti pois Meksikolaisten hallinnasta, että Meksiko luopui Kaliforniasta ilman taistelua vuonna 1850.
Pohjoisempana Washingtonin ja Oregonin osavaltioissa Amerikkalaisa siirtolaisia oli saapunut alueelle niin isoin lukumäärin 1800-luvun aikana, että Britannia luopui vaateistaan alueisiin vuonna 1846.
USA:ta hiersi kuitenkin liittovaltiona jako orjuuden sallivaan eteläiseen osaan ja orjuuden laittomaksi vuonna 1804 julistaneesee pohjoiseen osaan.
Tämä hiertymä sai kulminaatiopisteensä vuonna 1860, kun Abraham Lincoln, orjuutta vastustaneen Republikaanisen puolueen jäsen, valittiin presidentiksi orjuuden täydellistä lopettamista ajaneen vaaliteemansa siivin.
Tämä oli liikaa etelävaltioille, jotka muodostivat Amerikan Konfederaattivaltiot liittouman, ja julistivat sodan Amerikan Yhdysvalloille, vuonna 1861.
Sota, joka kesti neljä vuotta, vaati yhteensä yli miljoona uhria.
Vaikka etelävaltioiden joukoilla oli paremmat kenraalit, pohjoisvaltiot voittivat sodan, johtuen lukumääräisestä ylivoimaisuudesta sekä teollisen pohjansa ansiosta.
Konfederaattien kenraali Robert E Lee antautuikin Yhdysvaltalaisille joukoille huhtikuussa 1865, Appomatoxissa, Virginian osavaltiossa.
Maan teollinen kehitys vauhdittui sisällissodan jälkeen, ja mm. ensimmäinen mantereen halki ollut rautatie yhteys lisäsi teollista kasvua.
Yhdysvaltain talouskasvun loputtomalta tuntunut ruokahalu uusille työntekijöille sai maailmanlaajuisen maineen 1870-luvulla, ja seuraavien 50 vuoden aikana maa ottikin vastaan, liberaalin maahanmuuttopolitiikkansa ansiosta, kymmeniä miljoonia maahanmuuttajia Euroopasta ja Aasiasta.